HELLENISTISTEN VALTAKUNTAIN HÄVIÖ.

Diadokien ja heidän jälkeläistensä taistellessa keskenään ensimmäisestä arvosijasta, kukaan heistä ei huomannut, että lännessä oli kasvamassa suurvalta, Rooman valtakunta, joka heidän keskinäisen hajanaisuutensa vuoksi oli tuleva heille kaikille ylivoimaiseksi ja ajan oloon muuttava heidän valtakuntansa Rooman maakunniksi. Jos Aleksanterin valtakunta sitävastoin olisi ollut yhtenäinen, niin maailmanhistorian kulku olisi varmasti ollut toinen.

Varsinaisessa Kreikassakin oli roomalaisille ajan tullen peli helposti voitettu, kiitos helleenien häviämättömän eripuraisuuden. Tosin tilanne silloin oli sellainen, että suurin osa Kreikan valtioista oli jälleen yhtynyt valtioliitoksi; mutta luonnollisesti niitä piti olla kaksi, ja luonnollisesti niiden piti nyt, kun makedonialaista »tyrannia» ei enää ollut, käyttää hyväkseen helleenien ikivanhaa oikeutta käydä toistensa tukkaan, aivan kuin aikoinaan Attikan ja Peloponnesoksen liittokunnat. Ja luonnollisesti roomalaiset ratkaisun hetkellä — Persian kuninkaan aikoinaan antaman esikuvan mukaan — käyttivät sitten toista liittokuntaa toista vastaan. Tämä Kreikan rikkinäisyys ja Aleksanterin entisen valtakunnan osavaltioiden kuninkaiden keskinäinen kilpailu johti Kreikan ja hellenististen valtioiden muuttumiseen Rooman maakunniksi.

Kreikan valtiolliseen perikatoon vaikutti suuressa määrin seikka, johon kreikkalainen historioitsija Polybios[121] viittaa sanoessaan: »Meidän aikanamme ahdistaa koko Kreikkaa lapsiköyhyys ja sen mukana seuraava väestön väheneminen. Kaupungit autioituvat ja väestö vähenee, vaikka emme ole kärsineet alituisista sodista emmekä kulkutaudeista. Syy on päivänselvä ja oma asiamme on siihen apua etsiä. Ihmiset ovat näet joutuneet ylpeyden, ahneuden ja nautinnonhimon valtaan eivätkä siitä syystä halua solmia avioliittoja. Ja jos he menevätkin naimisiin, he eivät yleensä halua elättää enempää kuin yhden tai korkeintaan kaksi lasta. He näet ennen kaikkea haluavat kasvattaa lapsensa ylellisyydessä ja jättää heille suuren perinnön. Mutta jos nyt sota tai sairaus tempaa pois ehkä ainoan lapsen, niin kodit jäävät ilmeisesti autioiksi ja kaupungit heikkenevät vähitellen ja joutuvat voimattomuuden tilaan, niinkuin mehiläiskennot, joista mehiläiset ovat sukupuuttoon kuolemassa.