HELLEENIT PERSIAN HERRUUDEN ALAISINA.

Peloponnesolaissodat olivat päättyneet Ateenan häviöön. Suurkuninkaan kullan avulla helleenien oli onnistunut murtaa oman maansa itsenäisyyden vahvin tuki. Seurauksena oli luonnollisesti, että he siitä alkaen, kuten ennen Salamiin, Plataian ja Mykalen voittoisia taisteluita, joutuivat raskaasti tuntemaan Persian valtakunnan ikeen painon. Menetetty oli vapaus, jonka he olivat saavuttaneet suurilla voitoillaan, menetetty v. 448 tehdyn rauhan tulos. Helleenien keskinäinen eripuraisuus tarjosi suurkuninkaalle tilaisuuden ratkaista eri valtioiden välisiä kiistoja. Jos kreikkalaiset sitävastoin olisivat olleet yksimielisiä, ei näin olisi milloinkaan tarvinnut käydä, sillä useat seikat todistavat pätevästi, että yksimielinen Kreikka olisi ollut sotilaallisesti paljoa voimakkaampi kuin tällöin hajaannustilassa oleva Persia. Kun Kreikan valtiolliset olot kuitenkin olivat parantumattomia, niin Susasta käsin ohjattu diplomatia oli kultansa avulla helposti voinut taata itselleen määräämisvallan Hellaassa useiksi vuosikymmeniksi eteenpäin. Nimellisesti tosin itse Kreikan johtovalta tänä aikana on vuorotellen sparttalaisilla ja thebalaisilla, mutta asian todellisesta laidasta saa väärän kuvan, jos ei ota huomioon sitä, että näiden vallanpitäjien takana väikkyi aina Susan suurkuninkaan varjo. Tätä jatkuu, kunnes Kreikassa kohoaa voimamies, joka voi koota kaikki helleenien nimeä kantavat vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti — enimmäkseen vastentahtoisesti — yhdeksi kansaksi.