KOLMASKYMMENES TOINEN LUKU.

Eräs tappeluaamu.

Ensi päivänkoitossa oli Huajapamin tori täynnä porvareja ja sotamiehiä, kaikki otteluun varustettuina. He seisoivat äänettömissä ryhmissä, odottaen aamurukousta, joka tulisi antamaan heille tarpeellista voimaa sekä innostusta. Ratsastajat olivat laskeuneet satulasta, ja kukin mies seisoi hevosensa pään vieressä siinä järjestyksessä, jossa he tavallisesti olivat rivissäkin.

Trujano lähestyi nyt vuorostansa, luottamus kasvoillaan kuten sydämessänsäkin. Hän oli totuttuun tapaansa varustettu pitkällä, kaksiteräisellä miekalla, jota hän usein hirveällä menestyksellä oli heiluttanut. Hänen rinnallansa astui katteini Lantejas, joka tässä tilaisuudessa toimitti everstin apumiehen virkaa. Heidän takanansa tuli eräs sotamies, taluttaen kahta sotaan täydellisesti varustettua hevosta. Toinen näistä oli Trujanon sotahevonen ja toinen apumiehen varalta. Don Korneliolle määrätyn hevosen sä'än yli kohosi pitkä, jalustimeen ja satulaan sidottu keihäs.

Katteinin olisi ollut vaikea selittää, miksi hän tällä tavoin oli itsensä varustanut. Todella ei hän itse ollut tuota keihästä valinnutkaan, asetta, jota hän ei laisinkaan ollut tottunut käyttämään; mutta hevonen oli tuotu hänelle siten varustettuna, ja hänen oli ehdottomasti ottaminen vastaan keihäs samasta syystä, josta hän sotamieheksikin oli ruvennut, siitä nimittäin, ett'ei hän voinut sitä välttää.

Aamurukous oli jokseenkin lyhyt. Päivä alkoi jo idässä sarastaa, eikä tulisi kauan viipymään, ennenkuin aurinko valaisi kultaisia säteitänsä Huajapamin lakeudelle.

Äänellä, joka tunki torin etäisimpiin sopukoihinkin, lausui päällikkö seuraavat raamatun sanat, joiden sisällys tuli vieläkin juhlallisemmaksi siihen katsoen, minkälaisessa tilaisuudessa ne lausuttiin.

"Kansa, joka pimeydessä vaelsi, on nähnyt suuren valon. Päivä koittaa niille, jotka kuoleman laaksossa asuvat."

"Herra, sinä olet maasi pelastanut; Jakobin olet sinä vankeudesta vapahtanut. Kunnia olkoon kaikkein Korkeimmalle!"

Ja tuhannet äänet kertoivat: "Kunnia olkoon kaikkein Korkeimmalle!"

Vähitellen rupesi itäisellä taivaanrannalla kirkkaampi sarastus näkymään, ja pilvet, jotka liihoittelivat näiden nöyrästi polvilleen heittäytyneiden pään yli, alkoivat rusoittaa, joka ilmaisi pikaista auringon nousua.

Sillävälin ei espanjalaisessa leirissä pidetty mitään kiirettä, sillä sotaneuvottelussa päätetty päällekarkaus ei tulisi tapahtumaan ennen kello kahtatoista päivällä.

Espanjalainen sotajoukko oli jaettu kolmeen prikaatiin, joiden milt'ei voi sanoa olleen sijoitetun kolmeen eri leiriin. Ensimmäinen, jota Regules komensi, oli lähinnä kaupungin valleja. Toinen, Bonavian oman komennon alla, oli keskellä, ja kolmas, Caldelas'en johtamana, oli jälkijoukkona.

Tämän järjestyksen johdosta joutuisi kaupungista hyökkäävä Trujano otteluun Regules'en prikaatin kanssa, samalla kun vuorilta tuleva Morelos suuntaisi hyökkäyksensä Caldelas'en prikaatia vastaan.

Eversti Tres-Villas komensi lähinnä Caldelas'ta, ja hänen telttansa oli siis leirin perällä.

Yöllä oli hän ainoastansa hiukan nukkunut. Se toivon säde, joka hänessä hetkeksi oli kajastanut, kesti ainoastansa vähän aikaa. Hänen tavallinen alakuloisuutensa oli jälleen päässyt voitolle. Hänen rakkautensa tulisuus sokaisi hänen arvostelukykyänsä, ja huolimatta niistä lemmentodistuksia, joita Gertrudis hänelle oli antanut, koetti hän vakuuttaa itseänsä, ett'ei tämä koskaan ollut häntä rakastanut.

Näiden ajatusten vaivaamana nousi hän aamurumpun ensimmäisellä kutsumisella ylös unettomalta vuoteeltansa, käski satuloimaan hevosensa ja ratsasti pois leiristä, toivoen ratsastamisen hänen ajatuksiansa lieventävän.

Hän oli ratsastanut lähes kolme kilometriä leiristä, matkan pituutta huomaamatta. Syvässä äänettömyydessä, joka häntä ympäröi, kuuli hän äkkiä alussa hiljaisen, mutta sittemmin yhä paisuvan äänen. Tämä herätti hänet heti unelmistansa ja pani hänet pysähyttämään hevosensa sekä kuultelemaan.

Niillä monilla sotaretkillä, joita don Rafael oli tehnyt, oli hän oppinut tuntemaan ne äänet, jotka ilmaisivat sotajoukon lähestymistä. Tuo vitkallinen kavionkopse, kanunavaunujen etäinen ratina, hevosten hirnunta ja sapelien kalina olivat hänelle varsin tuttuja ääniä sekä ilmaisivat hänelle sotaväen tulemisen yhtä varmasti, kuin jos se olisi kulkenut hänen näkyvissänsä.

Varmana siitä, että kuulemansa äänet tulivat jostakin kaupungin avuksi rientävästä kapinoitsijajoukosta, ei eversti viivytellyt silmänräpäystäkään, vaan kannusti hevostansa ja nelisti takaisin leiriin, johon tultuansa hän heti nostatti hälytystä.