IX.

Veterlide kävi usein Ljotin luona koettaen taivuttaa tätä lähtemään Grimelundarista, mutta Ljot sanoi aina olevansa hyvin kipeä, sylkeneensä verta ja päätänsä kivistävän. Hän sanoi myös, ettei hän voinut lähteä Veterliden keralla Raumariikiin. Ja kun Veterlide palaisi sieltä ja lähtisi takaisin Islantiin, aikoi hän jäädä Norjaan. Toinenkaan ei sanonut silloin tahtovansa lähteä, "sillä", sanoi hän, "jos sinä jäät Arnenpoikien luokse, saavat he houkutelluksi sinut sellaiseen, josta sinulle koituu häpeää."

"Lähde sinä vain, sukulaismies", vastasi Ljot. "Minä olen kohta siksi terve, että voin lähteä Raumariikiin. Sieltä voin sitten lähteä Kuningas Olavia etsimään ja tavata ne islantilaiset, jotka ovat hänen palveluksessaan. — Eivät Arnenpojat ole pyytäneet minulta apua mihinkään, vaan ovat osoittaneet ainoastaan ystävyyttä."

"Lupaatko minulle lähteä pohjoiseen?" kysyi Veterlide. Ljot lupasi. Ja kun hän oli lähtenyt seudulta, suoriutui Veterlide palaamaan Islantiin. Hän erosi Gunnarista suuressa ystävyydessä, ja he antoivat toisilleen runsaita lahjoja. Vigdikselle hän antoi kultaisen rintakorun ja etelästä tuodun peilin; ja tämä antoi hänelle jäähyväislahjaksi kauniisti kirjaillun silkkiviitan.