XLVIII.

Vigdis Gunnarintytär jäi asumaan Bergiin. Hän antoi haudata Ljot Gissurinpojan pystyttämänsä kirkon viereen ja eli kymmenen vuotta sen jälkeen. Hän asui yksin, erillään muista ihmisistä, mutta hänen viimeisenä elinvuotenaan tuli Ingeborg Illugentytär hänen luokseen ja viipyi Bergissä hänen kuolemaansa asti. Olav ja Ingeborg saivat periä Vadinin, tämä oli hänen tahtonsa, mutta heidän piti antaa se takaisin Ulvarille, jos tämä tuli takaisin, taikka hänen rintaperillisilleen, jos sellaisia ilmaantuisi.

Mutta Ulvar Ljotinpojasta ei tullut mitään tietoa Aaslon seudulle, ja koska hän ei tullut takaisin, kuten oli luvannut äidilleen, jos eloon jäisi, arvellaan hänen kuolleen jossakin maailmalla. Ulv ja Ingeborg saivat siis pitää Vadinin, ja he antoivat runsaita lahjoja sekä sille kirkolle, joka rakennettiin kivestä Frysja-joen partaalle, tulipalon tuhottua puisen kirkon, kuin myös kivikirkolle, joka rakennettiin Storvandetin pohjoispuolelle. Tämä jälkimmäinen kirkko vihittiin pyhälle Margaretalle, ja laaksoa on sen jälkeen kutsuttu Margaretan laaksoksi. Tämän kirkon mullassa lepää Vigdis Gunnarintytär.