XXVIII.

Ljot eli kotonaan Skomedalissa. Sydäntalven aikaan tuli Veterlide hänen luokseen käymään. Ljot otti hänet hyvin vastaan, ja sukulaiset iloitsivat yhdessäolosta.

Skomedal sijaitsee laaksossa, joka myöskin on nimeltään Skomedal. Sen molemmin puolin on korkeita tuntureita, ja laakson läpi virtaa joki. Toisella puolen joen oli siihen aikaan koivulehtoja, ja talolla oli hyviä karjamaita ja kalavesiä. Ljotilla oli paljon karjaa. Veterlide tarkasti nyt kaikkea valppain silmin ja huomasi Ljotin hoitavan taloaan paljon suuremmalla taidolla, kuin mitä saattoi odottaa sen ikäiseltä mieheltä. Hän sanoi tämän hänelle eräänä päivänä heidän käytyään yhdessä maita katsomassa.

"Täällä on kaikki niin hyvässä kunnossa, etten huomaa puuttuvan muuta kuin yhden seikan — sinun olisi aika naida, että talo saisi emännän. Kaikki sujuu sentään paremmin silloin. Emännöitsijä-naisesi saattaa olla hyväkin, mutta hän alkaa käydä vanhaksi — ja karttuisihan sinulle lisää maitakin, jos solmisit rikkaan naimakaupan."

Ljot arveli tulevansa toimeen vanhan apuvaimonsakin kera, joka oli hoitanut taloa Steinvorin kuolemasta asti.

"Ja vielä minä ehdin naidakin", sanoi hän sitten.

"Vai niin sinä arvelet", vastasi Veterlide. Ljot oli vaiti. Silloin sanoi Veterlide:

"Ethän sinä vain muistele Vigdis Gunnarintytärtä?"

Ljot punastui ja ehätti sanomaan:

"En minä tiedä, mistä minä kävisin kysymässäkään ja rukkasia en huoli."

"Sinähän puhelit kesällä Leikny Lytingin tyttären kanssa", sanoi Veterlide. "Mitä pidit hänestä?"

"Paljon", sanoi Ljot hitaasti. "Hän on kaunis ja puhuu ymmärtäväisesti. Mutta en ollut ajatellut käydä siinä talossa kosimassa."

"Hän on viisas ja lempeä", sanoi Veterlide, "ja hyvä palvelusväelle, sekä sukkela ja varma työssä. Minä olen puhunut hänelle sinusta, enkä usko sinun tarvitsevan pelätä rukkasia. Hänen naittamisestaan päättää Torbjørn, ja myöskin hän itse sekä Gudrun. Totta puhuen, sukulaismies, minä olen ajatellut teidän sopivan hyvin yhteen, ja moni olisi mielissään, jos kävisi niin."

Veterlide pyysi häntä ajattelemaan asiaa, eikä puhunut siitä sitten enää. Hän piti tarkasti silmällä Ljotia ja huomasi tämän nukkuvan huonosti ja muutenkin kulkevan raskaissa ajatuksissa.

Ollessaan viimeistä päivää Skomedalissa kysyi hän uudestaan, oliko Ljot tullut mihinkään päätökseen Leiknyyn nähden, ja Ljot vastasi silloin:

"Suuret kiitokset huolenpidostasi, sukulaismies. Sinä saat nyt auttaa minua tässä asiassa, sillä ymmärrän sinun tarkoittavan parastani."

Ja Ljot lähti Veterliden matkassa kosioretkelle. Gudrun ja Leikny iloitsivat hänen tulostaan, ja naimiskauppa sovittiin valmiiksi. Häät päätettiin pitää keväällä, ja Veterlide laittoi ylen komeat pidot. Ljot ja Leikny lähtivät Skomedaliin, ja heidän yhdyselämänsä sujui hyvin.