XXXVII.

Kuningas Olav Trygvenpojan kuoltua, tuli Illuge vaalea Aasloon. Hän ei tahtonut palvella ketään muuta päällikköä tämän miehen jälkeen, jonka vertaista ei ole ollut Pohjolan maissa. — Illuge päätti perustaa oman talouden ja ottaa vaimon, ja hän kosi uudestaan Vigdistä. Vigdis soi hänelle hyvän vastaanoton ja piti komeat vieraspidot. Hän pyysi niihin myös Kaaren, Grefsinin herran, ja osoitti mitä suurinta kunnioitusta molempia kohtaan.

Eräänä päivänä hän sitten pyysi heitä kanssaan aittaan, sanoen haluavansa puhua heidän kanssaan kahdenkesken. Ja hän sanoi:

"Te olette nyt kumpikin kosineet minua vaimoksenne, ja minulle on suuri kunnia, että kaksi noin uljasta ja arvossapidettyä miestä tahtoisi minut puolisokseen. Mutta minä en tahdo enää naimisiin — ainoa toivoni on, että poikani saisi rikkautta ja valtaa, niin ettei hänen tarvitsisi kaivata liian kipeästi isää ja sukua — ja en siis tahdo hänen joutuvan jakamaan minun tavaraani aviossa syntyneiden lasten kera. Te olette molemmat tehneet minulle niin paljon hyvää, etten osaa valita välillänne. Neuvon teitä tekemään näin: Anna sinä, Kaare, sisaresi Helga Illugelle vaimoksi, jolloin Illuge ostaa itselleen Baugstadirin tuolta harjun takaa, ja sinä, Kaare — kosit Ragna Grjotintytärtä, sukulaistani, jonka olette nähneet täällä tänään. Kumpikin ovat kauniita ja rikkaita neitoja, ja jos solmitte ystävyyden, saatte langoksina enemmän valtaa kuin kukaan. Kun nyt siis olette kuulleet neuvoni, pyydän teitä sanomaan, mitä siitä ajattelette."

Kaare lausui:

"Otan mielelläni Illugen langokseni, jos hän suostuu tekemään, kuten sinä sanot. Uskon, että tämä liitto olisi meille molemmille suureksi hyödyksi, enkä minä ole kitsasteleva sisartani naittaessani."

Illuge vastasi:

"Suostun liittoon, jos sinä lupaat kihlata Ragnan samana päivänä, kuin minä juon naittajaisia Helgan kanssa."

Kaare ei vastannut mitään, mutta Vigdis sanoi:

"Voit luottaa siihen, etten minä milloinkaan ole menevä naimisiin. Vaan te voisitte molemmat lisätä valtaanne ja rikkauttanne, jos suostuisitte sovintoon. Olette yhtä mahtavat, jos kuljette kumpikin omaa tietänne, mutta jos lyöttäydytte yhteen, on mahtinne kasvava kahdenkertaiseksi."

Kaare ojensi nyt kätensä Illugelle, joka tarttui siihen, ja sitten he sopivat asiasta tarkemmin.

Vigdis meni nyt suuren kirstun luo, joka oli täynnä kalleuksia, ja pyysi molempia valitsemaan sieltä mieleisensä kappaleet.

"Ottakaa nyt minutkin samaan liittoon", sanoi Vigdis. "Ja sitten minä tekisin teille vielä sellaisen pyynnön, että opettaisitte Ulvarille aseenkäyttöä ja säädyllisiä tapoja, niin että hän varttuisi kaltaiseksenne kaikessa."

Toiset lupasivat sen ja kiittivät Vigdistä hänen rikkaista lahjoistaan. Kukaan ei lähtenyt näistä pidoista ilman vieraslahjaa, ja Vigdiksen arvo kasvoi siitä suuresti.