TITUS.

Titus seurasi isäänsä valtaistuimelle oltuaan jo Vespasianuksen hallituksen alusta asti hänen kanssahallitsijanaan ja tukenaan. Hän oli runsaslahjainen sekä ruumiillisesti että henkisesti ja hänellä on historiassa kaunis nimi »ihmiskunnan rakkaus ja ihastus». Hän oli niin myötätuntoinen onnettomia kanssaihmisiään kohtaan, että hänen ajatelmanaan pidetään lausetta: »Päivä, jolloin minulla ei ole ollut tilaisuutta tehdä jollekulle hyvää työtä, on hukkaan mennyt päivä.» Ja kuitenkin hän oli kasvanut Neron siveettömässä hovissa Britannicuksen leikkitoverina eikä ollut voinut olla saamatta vaikutteita hovissa vallitsevista tavoista. Roomalaiset pelkäsivätkin pahinta, kun hänen rakastajattarensa hänen sotapäällikköajoiltaan Itämailla, kaunis juutalainen prinsessa Berenike, tuli Roomaan toivoen saavansa elää uudelleen muinaiset rakkauden hetkensä. Mutta Berenike oli nyt lähes viisikymmenvuotias, ja Titus oli oppinut voimakastahtoisen isänsä johdolla hillitsemään intohimojaan ja hänet oli terästänyt se edesvastuu, minkä hänen uusi asemansa häneltä vaati. Hän lähetti Bereniken takaisin omaan maahansa ja vapautti siten roomalaiset uuden Kleopatran pelosta.

Augustuksen tavoin Tituskin on kaunis esimerkki siitä, kuinka valta voi kasvattaa herättämällä edesvastuuntunteen, täysin vastakkainen näyte kuin Caligula ja Nero. Hänen huolenpitoaan kansan hyvinvoinnista todistavat vielä tänäkin päivänä suurenmoisten yleisten kylpyläin, hänen rakennuttamiensa Tituksen thermien rauniot. Voi hyvin käsittää, miten suuri merkityksellistä oli kansan terveyden kannalta, että köyhinkin voi niissä maksutta saada lämpimän kylvyn.

Kansanjoukkojen ihastus ei kuitenkaan koskaan muulloin kohonnut niin korkealle kuin vuonna 80, jolloin Titus vihki Vespasianuksen amfiteatterin. Sata päivää kestävien juhlallisuuksien loisto saattoi varjoon kaiken sen, mitä tämäntapaista oli milloinkaan nähty. Saatiin nähdä ihmeellisiä asioita: nainen, joka surmasi leijonan, sarvikuono taistelussa karhun kanssa, tiikerin palasiksi repimä leijona. Kansantaru kääpiöitten taistelusta muuttui todellisuudeksi kääpiöitten ja kurkien taistellessa toistensa kanssa. Sitten täytettiin koko näyttämö vedellä ja järjestettiin meritaistelu pienoiskoossa. Eräänä päivänä usutettiin 5 000 villiä eläintä areenalle ja katsojien ihastuksella ei ollut lopulta rajoja, kun he saivat tapella joukoittain heidän keskeensä viskatuista lappusista, jotka olivat raha- tai arvoesinemaksuosoituksia.

Näin Vespasianuksen säästäväisyys oli tehnyt pojalle mahdolliseksi eri tavoin osoittaa anteliaisuuttaan kansalle

* * * * *

Tituksen onnellista hallituskautta himmensi kuitenkin kauhea luonnonmullistus, Vesuviuksen purkaus vuonna 79 j.Kr., jolloin m.m. vuoren juurella sijaitsevat Pompejin ja Herculanaeumin kaupungit hautaantuivat kokonaan hohkakivi- ja laavakerrosten alle, jotka tulivuori syöksi aukostaan. Samaan aikaan useat muut Campanian kaupungit kärsivät maanjäristyksestä.

Onnettomuus tapahtui äkkiarvaamatta. Tosin sen edellä oli huomattu toistuvia maantärähdyksiä, mutta sellainen oli Campaniassa niin tavallista, ettei siihen kiinnitetty huomiota, jolleivät tärähdykset olleet niin voimakkaita kuin kuusitoista vuotta aikaisemmin, jolloin useita rakennuksia Pompejissa sortui raunioiksi. Luultavasti tiedettiin myöskin, että Vesuvius oli tulivuori, mutta ei kukaan voinut kuvitellakaan, että purkaus oli odotettavissa, sillä aukko ei ollut toiminut miesmuistiin. Viini- ja hedelmätarhoja oli pitkin sen sivuja melkein aina tulivuoren huipulle asti, ja vuoren juurella oli lukuisia kukoistavia kaupunkeja, kyliä ja loistohuviloita. Tämä viinin ja ruusujen elämäniloinen seutu, missä kesät olivat viileitä ja talvet leutoja, oli roomalaisten mieluisa lepopaikka.

Muutamissa tunneissa tämä ihana seutu ja sen mukana sukupolvien työn tulokset olivat tuhotut ja tuhannet ihmiset menettäneet henkensä.

Sydämeen käyvällä tavalla Martialis on eräässä epigrammissaan ilmaissut tunteensa nähdessään tämän hävityksen kauhistuksen. Runo on luultavasti sepitetty kesällä 88, jolloin runoilija oleksi Napolinlahden rantamalla. Nähdessään tuon viininjumalasta äskettäin niin rakkaan vuoren rinteitten kauhean hävityksen pusertuu häneltä huuto: »Jumalain olisi pitänyt toivoa, etteivät he olisi kyenneet aikaansaamaan tällaista hävitystä.»

Kristityt ovat epäilemättä olleet näkevinään Vesuviuksen purkauksessa, kuten Rooman palossakin, Jumalan rangaistuksen. Siitä ovat todistuksena erään Pompejin talon seinään piirretyt kaksi sanaa, kaksi paljon puhuvaa sanaa »Sodoma Gomorra». Kenties joku kristitty tai juutalainen, joka purkauksen jo alettua on etsinyt talossa suojaa tuhkasadetta vastaan ja ollut vaipuneena tuskantäyteiseen rukoukseen Korkeimman puoleen, on ne seinään piirtänyt.

Henkiin jääneet saivat osakseen Tituksen alkuunpanosta suurenmoista avustusta.

* * * * *

Liian lyhyt oli kuitenkin ihmisystävällisen keisarin elämänura. Jo vuonna 81, vain 40 vuoden vanhana, hän kuoli kuumetautiin, jonka hän kenties olisi voinut voittaa, jolleivät hänen nuoruuden päiviensä voimakkaat intohimot olisi saaneet häntä viettämään elämää, joka turmeli hänen ruumiinsa. Kaikki surivat syvästi hänen kuolemaansa paitsi hänen kunnianhimoinen veljensä Domitianus, joka oli juonitteluillaan tehnyt vainajan elämän raskaaksi ja joka nyt kiirehti ottamaan vallan haltuunsa.