CRASSUS JA POMPEIUS.

Uusi valtiosääntö, jonka Sulla oli antanut Roomalle, oli mestarillisesti kokoonpantu — olisipa se vain ollut perustettu lujemmalle pohjalle kuin roomalaiseen ylimystöön nojaavaksi! Jugurthan sota oli kauhistavan selvästi paljastanut, kuinka pitkälle mädäntyminen oli ehtinyt tässä yhteiskuntaluokassa. Optimaatit olivat lahjottavissa, ja heiltä puuttui tahdonvoimaa korkeammassa mielessä. Ei kukaan kyennyt tekemään yläluokkaa jälleen voimakkaaksi ja terveeksi, jollainen se oli ollut puunilaissotien aikana, kenties kykeni siihen kaikkein vähimmän sellainen mies kuin Sulla. Kieltämättä hän oli nero, mutta hänellä ei ollut siveellistä pontta. Senpävuoksi ei viipynytkään kauan rakennusmestarin poistumisen jälkeen — vain vuosikymmenisen —, ennenkuin hänen valtiorakennuksensa hajosi pirstaleiksi.

Valtiosäännön heikko kohta oli erikoisesti korkeimpain virkamiesten vuotuinen vaihtuminen. Sellaisella järjestyksellä oli voitu toimia hyvin vanhoina aikoina, jolloin kaikki valtioasiat olivat yksinkertaiset ja helpot jokaisen tavallisen tervejärkisen miehen hoidella. Mutta nyt oli valtionhallinto kehittynyt niin laajahaaraiseksi, että se vaati vaivalloisesti hankittuja ammattitietoja harjoittajaltaan. Vuosittain uusiintuvat vaalit olivat sitäkin turmiollisemmat, kun kiihkeä vaalitaistelu vallan lopetti melkein kaiken poliittisen tarmon ja mielenkiinnon. Taistelu korkeimmista viroista sai yhä enemmän ja enemmän saalis taistelun luonteen. Tuskin olivat vaalit ohi, kun jo joka taholla alettiin valmistautua seuraavan vuoden vaaleihin.