YLÖSNOUSEMINEN.

Ja eräänä aamuna outoon valoon havahdan, ja kuulen äänen lempeän meitä kutsuvan: läpi maailmoiden hajoavain kuin huiluna helisee se ihana huomenvirsi, ja haudat aukenee.

Ja myös meren syvyys antaa kuolleensa takaisin, ja luokseni käärinliinoissaan käy kaikkein-rakkahin, ja me tartumme toistemme käsiin ja silmin onnellisin katsomme hyvää Jumalaa kasvoista kasvoihin.

Ja hän, tuomari, kysyy: »Mitä teitte päällä maan?» — »Me rakastimme…» — »Ketä» — »Toistamme ainoastaan.» — »Mitä tahdotte täällä tehdä, kun kaikki uudeks — saa?» — »Yhä tahdomme, lempeä Jumala, toistamme rakastaa.»

Ja valkea enkeliparvi riemuun puhkeaa, hymy Jumalan yli kaikkeuden kuin siunaus tulvahtaa: »Ken yhtä ihmistä lempii, kaikkia rakastaa. Te tulkaa isänne majoihin, teidän on taivaan maa!»