LAPSEN SILMÄT.
Reading edition
Suuret, surulliset lapsen silmät kysyvinä nousevat mua vastaan. Syvyyttäkö, tuntematon maako, vaiko peili, pintaa ainoastaan?
On kuin teitä varjoaisi pilvi, on kuin maailmoiden murhe teissä piilis, yhtyäkseen vuorostansa tuleen, joka hiiltyy, sammuu meissä.
Aavistatteko sen? Muistatteko katsoneenne enkelmaassa vasta, kuinka Kaiken Luoja hymys teille kultakartanonsa ikkunasta,
kuinka siivin läpikuultavaisin leijas luokse joku, kallis kovin, — jyrähti, löi salamaa, ja linna kiinnipannuin ikkunoin ja ovin
kohos edessänne uhkaavana, sitten sankka usva kaiken peitti, näkymätön käsi sinut, pienen, kylmään, kummalliseen maahan heitti?
Katsot minuun. Uskos, luottamukses viiltävät kuin veitsi sydäntäni: Mitä vastaan sulle, mitä annan? Voin vain näyttää kuilut löytämäni,
merkkivalon jossain ulapalla, pienen laulun, jok' on kesken jäänyt kerran… — Tänään otan sinut syliin, suutelen, jo silmät hymyää nyt.