KUUN ALLA.

Ruuheni keinuu ääneti kuun alla. Hyvä on kaislojen apeaa suhinaa kuulla. Hyvä on joskus paeta onneaankin. Hyvä on olla ihanasti murheellinen. Lohdullista on kerran olla yksin keskellä vihreää merta, kalpean kuun alla.

Veden kylmä, hiljentynyt ääni valtimonsykkeenä lävitseni soi. Olen vain usva, öisistä vesistä noussut, olen vain kaisloista yksi, nimeä ja kohtaloa vailla. Olinko milloinkaan se salainen, lämmin virta, joka poreili kätkössä jäisten syvyyksien —? Olenko milloinkaan minä antanut rakkauteni kuolemanvakaasti, huumaantuneena kalpean kuun alla —?