KOLME PIENTÄ RUNOA.
Reading edition
Sinun nuoreen rakkauteesi kuin pelastusrenkaaseen minä tartuin aallokossa, kun vajosin syvyyteen.
Läpi kuohujen kamppailimme, meri niellyt meitä ei. Rakas, katso: me pelastuimme — vain renkaan aallot vei.
* * *
Tänä iltana, kaikkein rakkain, me roolia vaihdetaan: minä nauran, kun sinun sydämes on itkua tulvillaan.
Tänä iltana, kaikkeinrakkain, näet loppuu satu tää: ken kalleimpansa kavaltaa ei huomispäivää nää.
* * *
Sa vaikeroit: on rakkautes kuollut, on ruusutarhas kolkko hautuumaa; sen käytäviä kulkee valju vainaa, sun unelmas. Et saata unhoittaa.
Oo sydän, turha huoli. Tunnen sinut: kuin tuuli tunteesi on vaihtuvaa. Ens poutapäivä, luulen, nimen uuden sun vahataulullesi kirjoittaa.