TUULEN LAULU.
Reading edition
En usko enää elämään enempää kuin kurjenkellon sineen, joka haalistuu ja varisee muutamassa kesäisessä päivässä. Puu kuiskii puulle tuulen tuomaa tietoa: »Valhetta, valhetta, valhetta».
Kuitenkin on ihana kallistaa päänsä mesimarjankukkien keskelle ja juoda suloisen valheen lähteestä kyltymättömästi, kyltymättömästi. Mitä siitä, jos juodessani säikähdän kalpeita kasvojani! Lävitse öitteni unen humisee tuulen laulu.