SYYSKIRKKAUS.
Reading edition
Ei ole pilveä syyskuun taivahan yllä. Mutta sen loiston jäänsinisen näen kyllä.
Riitti jo kaipuu voimaton. Tahtoni heräs. Kuin tämä aamu, kimmellä, sieluni teräs!
Jos olit äsken punaista, hehkuvaa tulta, nyt olet puhdas, valkoinen kuin sula kulta.
Nyt olet kirkas, nyt olet kylmä ja vapaa. Syksyn taivas veljenkatseesi tapaa.
Kohtalon kilpeen kerran sun taittua annoin. Nyt valan sulle vertani kalliimman vannoin.
Totuuden ahjoon heitin sun — kuolemanpaloon. Nyt ylös nouse hengen ylpeään valoon!