METEORI.
Reading edition
Yön, äitini, kaulalla kerta kera sisarteni kimmelsin. Joku katkaisi timanttilangan: alas maahan syöksähdin. Nyt katson taivaan merta: näen sisaret kirkkaina ketjussaan; minä sammuneena lepään veden alla, päällä maan. Yön, äitini, tummat kasvot myös ylläni nään läpi syksyn jään: hän minua etsii ja itkee, kun laskee helmiään… Ah, menetin tähtien rauhan, yön tytärten ylpeän valkeuden, tuta sain elon, kuoleman hurman — nyt mitään kaipaa en.