SYYS.
Reading edition
Mikä on raskainta ollut, painui sydämen syvyyteen; laulava, leikkivä riemu haihtui kuplina veen.
Mikään ei ollut suotta, ei suru, tuokiot onnekkaat, mikään mennyt ei hukkaan, kaiken takaisin saat:
Lankee keväinen sade, tuo kesän, kukkaset herättää, simpukat aaltojen alla aarteita säilyttää.
Seppele kädessä katsot aavalle kauas: se houkuttelee. Tokkopa luotausnuoras syvyyden pohjannee?