II. VANHA KEVÄTLAULU.
Reading edition
Muistan sun hyvin kyllä, lapsuudenystäväin, ruskona aamuini yllä, varjona vierelläin. Elämän murheesta kyynelin silmies suveen pakenin. Muistan vielä sun kyllä, lapsuudenystäväin.
Tunnen sen hyvin kyllä, lapsuudenystäväin: enää ei kätesi yllä koskemaan käsiäin: suru soi siivet valkeat, kauas ne luotasi kantoivat. Tunnen sen tuskalla kyllä, lapsuudenystäväin.
Muistat mun hyvin kyllä, lapsuudenystäväs: kietonet syleilyllä maallista impeäs saapuissa uusien keväitten: kuulet havinaa siipien… Silloin muistat mun kyllä, lapsuudenystäväs.
Tunnet sen hyvin kyllä, lapsuudenystäväin: kimmeltää iltaisi yllä säde mun hymystäin. Jälkeen lintujen valkoisten heität kaipaavan katsehen. Unissas itket mua kyllä, lapsuudenystäväin.