PAIMENEN LAULU
Reading edition
Lammaskatraassani valkeassa itse hilpein karitsa ma oon. Toista rikkaampaa jos maailmassa, tuonpa nimen kaiku mainitkoon! Minkä uneksin, sen kohta omistan, enkä mitään tiedä puuttuvan vihreästä onnestani. Iloinen on ikävyyskin täällä! Olen paimen, nauran vuorillani.
Niinkuin sammal paaden rintehestä kiivetessä irti lohkeaa, kaikki raskas murhe sydämestä hiljaa kumahtaen putoaa kuiluun unhoituksen. Kevyt olen jo! Hymyy korkealta aurinko kultahius, mun armahani. Itse olen avaruuden tuuli! Olen paimen, nauran vuorillani.
Lähde vilpas vettä mulle tarjoo, mätäs punaisia marjojaan. Kuusenhavut lepoani varjoo, kun ma iltaisin käyn nukkumaan. Riittää vuoteekseni puissa lehtiä! Yhä ylemmäksi ehtiä tahdon — eteen Jumalani, tuonne, missä ikilumi hohtaa! Olen paimen, nauran vuorillani.