ALPEILLE.

I.A.Bunin.

Jääpeitteiselle vuoren kukkulalle ma uursin laulun teräspiirtimin. Ja vuodet vaihtuvat. Ja hangen alle on jäänyt polku, jota vaelsin. Ah, missä taivas kaartuu korkealle, ja huiput hohtaa lailla smaragdin, vain näki aurinko, kun kaiversin ne säkeet jäähän vuoren rintamalle. Nyt vaikka nimetönnä kuljenkin ja laakso hymyile ei laulajalle, mun tuntee runoilija kuitenkin. Ah, missä taivas kaartuu korkealle, ma illan tullen laulun kirjoitin vain sille, joka: nousee kukkulalle.