ASTRAIA.
Reading edition
En ollut kaltaisenne, te jumalat korkean Olympon. Minut työnsitte juhlistanne yön tähtien joukkohon.
Perin äitini, Themiin, verta: oli silmäni kauaksi näkevät, ja outoja aavoja sousi ajatukseni väkevät.
Te minua pelkäsitte: olin teille ounastus kohtalon; te minussa aavistitte tuhon, joka tulossa on.
Nyt tähtenä Linnunradan tytär Zeun, Astraia, kimmeltää. Vaan sentään turman päivä ei tulematta jää.
Minun kylmä sieluni nauraa, te jumalat sortuvan Olympon, kun kohtalonhetkenne tullen te siirrytte varjohon.
Suku uusi, suurempi mettä, yön kohdusta päivään kohoaa. Sen tähtisilmäni siunaa: se maailman valloittaa.