KATKENNUT KUKKA.
Reading edition
Polullani on outo kukka, tuntematon kaukaisesta maasta. Kuolevana se katsoo minua hehkuva terä polun tomussa. »Sisareni, sisareni», nyyhkytän hiljaa, »uneksitko maasta, josta tulit mustankiiltävänä siemenenä kypsyneenä ihanan auringon alla?»
Olen voimaton ja kuolema on minussa. Hiljaisuudesta helähtävät soimaan kultaiset kielet ylitse maan, humahtaen aukeavat vakaiset ovet! Näen. Olen väkevä, ilon hurmiossa: kukkani, sinä olet punainen venhe, minun sankaritekojeni pursi hopeisella merellä! Olen leikki keulassasi, ikävöin, tahdon kasvaa korkeaksi. Missä on kaukainen maasi? Missä on minun maani? En ole nähnyt sitä koskaan. Palatko, venheeni, ennenkuin tulemme rantaan?