PROTEUSSYDÄN.
Reading edition
Jos kuinka etsit, mua tapaa et, ma olen harha, peili petollinen: sä siinä itseäsi katselet, ja oma varjos peittää taivaan sinen.
Käy ohitseni! pyydän, rukoilen, jos viivyt liian kauan, särkyy lasi: sen takana on lauma kauhujen, se vaanii sieluasi, nuoruuttasi.
Ei kukaan arvaa, kukaan tiedä ei: se tarttuu varkain niinkuin noidan käsi, ja salaisuutes kun se kerran vei, et vapaaks lunastaa voi sydäntäsi.
En ketään rakasta, en vihaakaan, En ole uskoton, en uskollinen. Yks laki Proteuksella on vaan: hetkestä hetkeen muuksi muuttuminen.