HAUTA MERESSÄ.
Reading edition
Sinut hautasin mereen, Sargassomereen, sinut, kaikkeinrakkain, Sargassomereen. Uit aikasi aaveena aalloillaan, kunis painut liejuun upottavaan.
Sua virta vie, sua laine kantaa, vaan koskaan et saavuta pohjaa, et rantaa, levät kietovat sua, sua kilkit syö, meren hirmuista haastavat pilvet ja yö.
Ohi vuodet käy, yhä aavistan sinut. Olen talven sinusta uneksinut. Kevät saapuu taas kera kukkasien, joka kevät tuo uuden rakkauden.
Sinut hautasin mereen, Sargassomereen, sinut, kaikkeinrakkain, Sargassomereen. Ja uusista unista seppeleen joka syys sinun haudalles teen.