LENTOKONEELLE.
Reading edition
Elän suurta, totta satua: sinä ihmisen välkkyvä jättiläiskukka, hopeinen ja valkoinen iris, lentokone, nouset sinisestä järvestä valtaavan korkealle aurinkoisen maailman ylle. Sinä olet unohtanut juuresi, sinä olet unohtanut vartesi, on vain teriösi ihana kiihko: ylemmäs!
Kurkistan terälehtiesi lomitse maata. Olen onnellisempi kuin rakastunut. Taivas on lähellä. Jumalan silmät katsovat ihmisen kukkaa.
Uusi ihme: kuin laiva, joka etsii tuntematonta, kiitää nyt loistava teriösi etäälle, etäälle. Meissä on vain ilo ja hurjuus ja valloittamisen himo. Mikä on meidän tuntemattomamme? Uudet maat ovat liian vanhat meille!