ILTA.
Reading edition
Jo ilta viilenee. Sun kädessäs mun käteni on kylmä, levoton. Sä tutkit mua. Tutkit itseäs. Pois painuu kultakehrä auringon.
On linnut vaiti. Laine hiljalleen lyö rantakiviin. Juova purppuraa jäi taivaan ääreen. Sinipunaiseen yö harsoon kaukometsän hunnuttaa.
Niin oli päivä kuuma, helteinen, se paahtoi keltaiseksi nurmikon maan janoon uuvuttain. Nyt tuskainen uponnut katsees katseeseeni on.
Sen tunnet hyvin: poltan ruumistas kuin liekki; mua vihaat, rakastat kuin omaa harhailevaa sieluas… Ja vasta haudassas mun unohdat.
Yö lankee ylitsemme. Kädessäs mun käteni on tyyni, peloton. Näät kohtalomme: öistä sydäntäs ja mua erottaa on mahdoton.