VALKOVUOKKOJEN AIKAAN.
Reading edition
Nyt lehtimetsän siimeksessä kukkii valkovuokot ja viileästi tuoksuu aamupilvi. Vain joku harva sadehelmi kuuluvasti putoo maahan. Vie mua kotiin ujo, tumma polku.
Jo varmaan silmät siniset siell' unestansa avautuvat kuin täynnä kasteisia maailmoita. Oi kadotetut maailmat! Ma saavuttaa en milloinkaan, en koskettaa voi niitä käsilläni. Ja kuitenkin ne löydän, kun sun läheisyytes tunnen. Mun sydämeni kaipaa nähdä jälleen pienet kasvosi, oi lapsi, olet valkovuokko, olet aamupilvi.