III. HERÄÄMINEN.

Virtaavan veden kylmä tuoksu, linnun onnenhellä sävel, kukan sinertävät kasvot unenhimmeään ui tajuntaani. Punavihertävä valo virtaa läpi puoliavoimien luonten silmiin.

Mistä saavuin unen sumumeren yli? Lienen elänyt ja kuollut kauan sitten. Ja ollut kovin surullinen! Kuinka ihmeellistä: tämä maailmahan on tuore, kasteenihana! On äsken satanut, on koivunlehti nuori, sen hieno tuoksu käypi sieluun asti. Maa sädehtivi onnenitkustansa, ja aurinko on liian nuori, hellä.

Mitä täällä on ja mitä tuolla? En nähdä ehdi. Voi, enhän pian kuole? Mistä tulinkaan, en muistaa voi? Lienen ollut leppäkerttu, purjehtinut koivunlehtivenosessa huimaavasti ja tehnyt haaksirikon oljenkorteen.

Ah, autuasta heräämistä Virtaavan veden kylmään tuoksuun!