KEVÄT.

Ah katso, kaiken on kevät huuhtonut pois, mik' ol' sairasta ja pahaa maailmassas, kevät, joka myrskylinnun siivin kulki ylitses. Vapisetko, menetitkö jotain, sydän?

Vain kuolleet, alimmaiset lehdet palmuistas vei kevättuuli, meri nieli lahot laivas, ja rannoilta jääriutat musersivat mennessään jonkun raidan, jolla juuret oli hauraat.

Kuin paljas, syvään kynnetty vainio oot: mustat vaot elämä myös sinuun uursi teräsaatralla, ja vihkivesin vihmoi kuolema sinut, sydän. Kohta kylvön aika joutuu.

Jo kuule! Glorianden torvi vuorilla soi, torvi, jota voi vain puhtain huulin soittaa. Herää, vastaan riennä! saamme juoda hänen kädestään kevään maljan, taistelun ja laulun maljan.