Viimeinen viesti suomalaisella postikortilla.
Reading edition
Ma kerran vielä viestiks lähetän tään kortin, joss' on leima kallis Suomen; tää päivä siltä päättää elämän, tää hyväksyy sen, vaan ei enää huomen. Niin, vainiolla olemuksemme nyt halla kaikki hävittävä hiipii, ja vaakunamme, juhlamerkkimme pois tyly käsi tempaa, rikki riipii. Ei viatonta heikon iloa nyt voimakkaiden itsetunto salli. He olojamme voivat ohjata, vaan sydän meill' on voittamaton valli. Se sykkää, sykkää suomalaisena, ei siihen yllä valtakäsky mikään; siell' aina valvoo Suomen leijona ja vaakunamme säilyy ijäst' ikään. 13/1 1901.