Ruusun umput.
Reading edition
Mun huoneessani tuuhea on kukka, luo altis umppuja se ruusu-rukka, ja umput joutuin suuriks turpoaa, mut teräänsä ne auki eivät saa. Ja joka aamu ensi työnä mulla noit' umppuja on tutkimahan tulla, mut turhaan — kahleitaan ei katkaise, vaan mätänee ja maahan vaipuu ne. On umput nuo kuin toivehitten kerkät, jotk' ihmispoveen syntymään on herkät ja kiireisesti sitten kasvavat, mut useimmiten kesken kuihtuvat. (»Urpuja»)