Imatran ääni.
Reading edition
Kevät-innoissaan Karjalan virrat kuohuu, hyrskyy, Vuoksi on tulvillaan, Imatran pyörteet pauhaa, tyrskyy; Saimaan viljavat veet mereen vyöryvät vanhaa uomaa, eivät kahletta kylmän luomaa siin' ole sietäneet; yhtä jos partailla kukkii kevät taikka tuimina pyörtelevät talven viimanteet. Kauas pauhina Vuoksen laineen kantaa Karjalan, Suomen maineen, laulaa ylväsnä maailmalle, kuinka suuria Karjalalle Luoja lahjoja loi, kertoo tietäjän mainetyöstä, kuinka täältä hän vuoren yöstä Suomen päivyen toi. Mutta sieluhun suomalaisten kosken kuohujen pauhaavaisten jätti-kantele soi: »Katso, näin minä ryskän ja telmin, mustana mylvin ja kirkasna helmin; velttoutta en siedä halpaa, siks ei tielleni telkeä, salpaa estäjä panna voi. Ollos, Karjala, valpas ja vakaa, puolla paikkaasi tarmosi takaa! Kosken partaalla jos ken nukkuu, kuiluun vierii ja kuohuun hukkuu.»