En ilohon luota, en murheeseen.
Reading edition
En ilohon luota, en murheeseen, ne monesti petti mun aivan; ain' alta ma kirkkahan riemun veen olen löytänyt tuskan ja vaivan. Ja kuohuissa murehen mustimman ja sivulla surujen summan ma helmen välkkyvän-kuulakan näin pohjalla lähtehen tumman. En ilohon luota, en murheeseen, ne on oikkuja elämän säiden, ja määrätön maailma mittoineen yläpuolla on pilvien näiden.