NUORUUDEN MUISTOKSI

Viisikymmenta runoa

Kirj. ALPO NOPONEN

Helsingissä, E. W. Pönkälä kustannuksella, 1912.

SISÄLLYS: I. Nuoret. »Suomalainen Nuija» nimiselle ylioppilasyhdistykselle. Jos väsyy vanhat soutajat. Markus Kurtius. Muisto. Mahdoton ratkaista. Kansallismielisen Nuorisoliiton kesäjuhlaan Ilmajoella 1912. Suokoon taivas nousuvuoden! Kolme luotetta. Katkelma. Tunne ja teot. Kirjotettu »Heimolan» vihkimisjuhlaan 19/11 1910. Lausunut Iida Aalberg. Midianilaisten erämaissa. Vuosisatojen yö. Veljen muistopäivänä. Laulettavaksi. Keväällä 1900. Koulupihalta. Viimeinen viesti suomalaisella postikortilla. Kansan edustajille. Imatran ääni. Simson. (Fröding). Suomalaisen työväen laulu. II. Kolkon pyhimys. »Nouse ja käy!» Uudenvuodentoivotus. Kyyhkyset ja rotat. Kristiina kuningattaren jouluyö. (Verner von Heidenstam.) III. Suomen nainen. [Savonlinnan tyttökoulun 50-vuotisjuhlaan.] Sarkatakki. Maaliskuun päivänä. Koti Kotiemme rakentajat. (Suomen Rakennusmestariliitolle.) Runottaren tupa. [Kirjotettu teatteritalon hyväksi vietettyyn arpajaisjuhlaan Helsingissä 6/3 1898.] Laulajain marssi Kirvun lauluseuralle omistettu.] Pohjan kesä. Näköalani. Talven saapuessa. Ruusun umput. Näkymättömät kädet. Ihmissydän. Tikitin takitin kello käy... (Pojalle, joka sai kellon joululahjaksi.) En ilohon luota, en murheeseen. Nauroin ja itkin. Jaakobin tunnustus Raakelille. Kuningas Eerik. (C. Snoilsky.) Mikä on kohtaloni. Sua etsin. Keinutuoli. Eräässä toverijuhlassa. Koulusta eroaville. Kun joulu on. Tervehdys kotiseudulle. Kirjotettu Heinäveden laulujuhlaan, juhannuksena v. 1911.