Pohjan kesä.
Reading edition
Sen kuin satuas ymmärrän, Pohjan kerkeä, kaunis suvi, sen mun sieluni silmähän suuruutesikin ilmaantuvi. Oman itsesi unhottain riemuin lyhyet elonhetkes työtäs muiden hyväksi vain teet sä, kunneka päätät retkes. Katoovainen ja iäinen sinuun mahtuvi yhden rinnan, syksyin kuollessa kukkien katoovaiselle maksat hinnan; kirkas värehes vuorilla, kalvossa järvien sinivöitten ikuisuuden on toivoa, tähtää talvien taa ja öitten. Sammumatonta nuoruutta kesän kuulaista hohtaa säistä, siks sen helmahan halaan ma kyläin kiistoista itsekkäistä.