Muisto.
Reading edition
On muisto kansalaisten jaloin niin kirkas, ylhän-kuulakka kuin taivaanholvi; tähtivaloin mi kaartuu korkeudessa. Luo jalon kansalaisen muisto niin hartautta mieleemme kuin temppeli tai pyhä puisto, kun juhla-aamuin näemme ne. Me yllä parhaat juhlavaatteet avaamme portin malmisen, pois kaikki halvat arki-aatteet sen ulkopuolle heittäen. On jalon muisto niinkuin tuli, mi kuonan meistä puhdistaa, sen tieltä mielen nurjuus suli, se nöyryyttää, se nostaltaa. Se hohtava on käskynsana: »Mi velvollisuus on, se tee!» Ja armaana ja ankarana se vapauttaa ja tuomitsee. Se herttainen on liekki yössä ja puhteen kaunis kynttilä, se innostuttaa meitä työssä, vie painon päivän helteeltä. Se arvokas on aarre meille ja kulta tummentumaton; kun muu on mennyt turman teille, se rikkautemme vielä on.