Keväällä 1900.
Reading edition
Se siis on totta! Pettyivätpäs — oi — ne, jotka luuli, ett'et enää, Suomi, sa talven kinoksista nousta voi; ne, jotka toivoi, ettei sulo tuomi sun kummullasi kukkaa koskaan lois, ei kertun laulu latvassa sen sois. Nyt mitä näen? Kevään ruhtinas on uskollisna entiselle laille sun vapauttanut talvikahleistas; vihanta vaippa levinnyt on maille, ja halki puiston lehtiseppelten väreilee päivänhohde kultainen. Mi lohdun merkki! Viimat talviset ne kevään valtaa suotta vastustavat; povelta Suomen kukat tuhannet hedelmän luontiin uuteen puhkeavat, ja koetuksienkin aikoina sen kansa laulaa kevätlaulua.