Veljen muistopäivänä. Laulettavaksi.
Reading edition
Vuodet vierii kosken lailla, virta vuolas meitä vie; äsken kuljit kukkamailla; koht' on eessäs syksyn tie. Aika rientää eteenpäin, kulkee kukkasin ja jäin, touoin, tähkäpäin. Uhrit kalliit elo vaatii, kevät-innon, kesän työn, vastalahjaks meille laatii otsallemme valkovyön. Anna hehku auringon; rauha iltakuutamon siitä palkkas on. Ikuisuuden kallis kaiho aarre suur' on sydämen, siin' on kirkas kevätlaiho syksysäässä vanhuuden, soihtu illan pimennon, valotorni siinä on öisen aallokon. Veljyt, soihdunkantajaksi kutsumuksen saanut oot; itses tunnet turvaisaksi, kuinka vuodet virratkoot. Aikas on kuin ikuisuus, — Herran armo ain' on uus, armo aina uus.