Kuningas Eerik. (C. Snoilsky.)
Reading edition
Viirit liehuin venhot vettä vierii, illan rusko kultii Määlariin, aironloiske, torven kaiku kierii rannan lehtikoihin tuoksuviin. Vaivu, airo, pursi, irti jää, määrätönnä keinu kaunis yöhyt tää! Torvi, heitä työs, kaiku, tyynny myös: Nyt Eerik kannelta soittaa. Eerik soittaa, seetrikannel sorjin kirjaillulla polvellansa on, kultakieliin valkosormin norjin hellän luo hän sävel-aallokon. Pieni Kaarin vaiti kuunnellen silmihinsä saapi suuren kyynelen. Murheiseksko tein paimentyttösein? Nyt Eerik kannelta soittaa. Sieluin tähti, niinkö sua vaivaa pelko Ruskoparta herttuan? Eerik ohjaa valtakunnan laivaa, hän on herra Vaasain valtikan. Siks kun hohtaa huiput kukkulain kirkkahassa yössä lempikäämme vain. Kauvan vielä on aamunkoittohon. Nyt Eerik kannelta soittaa. Pieni Kaarin, salli, niin ma tuon sun linnan valtijaksi Tukholmaan, virka vain, ja kultakruunun luon sun kultakutris päälle tummumaan. Eerik haaveiluiden prinssi on, päässä häll' on helppo kruunu kuutamon. Tyynny, lapsein mun, niin on kruunu sun. Nyt Eerik kannelta soittaa.