XIX.

Olga Ratcliffe.

"Hyvin osattu! Mainiosti, Muriel!", huudahti ilakoiden tohtorin reipas, neljäntoistavuotias tytär Olga hockeykentällä.

"Olen niin iloinen", jatkoi hän. "Toivoin niin hartaasti sinun osuvan maaliin."

Olga Ratcliffe oli vilkas ja älykäs sinisilmäinen tyttönen, jolta ei mikään jäänyt huomaamatta. Ensi kerran hänet nähdessään tuntui hän Murielista vastenmieliseltä, sillä niin suuressa määrin muistutti tyttönen sitä miestä, jonka Muriel tahtoi kokonaan unohtaa. Mutta kun he sitten lähemmin tutustuivat toisiinsa, katosi vastenmielisyys. Olga omasi taidon päästä niiden suosioon, joihin hän kiintyi ja Muriel oli hänen varsinainen lemmikkinsä, vaikka muiden oli vaikea ymmärtää mikä tuossa vakavassa, hiljaisessa tytössä herätti vilkkaan tyttösen mielenkiintoa. Muriel, jolla ei ollut sukulaisia eikä ystäviäkään, Daisy Musgravea lukuunottamatta, ei voinut ajan pitkään vastustaa Olgan ystävällisyyttä ja nyttemmin tapasivat he toisensa useasti.

Muriel oli kovasti pelännyt, että tohtori Ratcliffe ja hänen perheensä tietäisivät hänen olleen kihloissa Nick'in kanssa, mutta hänen pelkonsa haihtui vähitellen, kun he eivät koskaan sanallakaan maininneet hänen oleskelustaan Intiassa. Ja vähitellen heräsi hänessä toivo, että Nick tästälähin kuuluisi menneisyyteen, ja että se juopa, joka nyt heitä erotti, olisi niin syvä, että se ainiaaksi heidät erottaisi.

Mutta kuitenkin oli hänen sisimmässään jotakin, joka pakotti hänet ottamaan selvää Nick'in kohtalosta. Kapteeni Grangen ilmotus teki hänet rauhattomaksi, vaikka hän kuinka koetti olla siitä välittämättä.

Hän tuumi itsekseen, voisikohan Olgalta saada jotakin tietää ja kun sen päivän hockey-peli oli lopetettu ja Muriel seurasi Olgaa hänen kotiinsa teelle, koetti hän johtaa puheen Nick Ratcliffeen.

Se kävikin odottamattoman helposti. Olga aivan säteili ilosta, kun Nick'in nimi mainittiin.

"Oi, tunnetko Nick'in? Eikö hän olekin ihastuttava. Minulla on hänen valokuvansa, se täytyy minun välttämättä näyttää sinulle. Pidätkö sinäkin hänestä? Hän on ollut sairas. Isä oli niin vihainen hänelle, kun hän ei tahtonut tulla kotiin parantumaan. Hän olisi aivan hyvin voinut matkustaa kotiin sairastodistuksella, mutta hän ei tahtonut. Mutta on sentään paljon mahdollista, että hän vielä tulee, sanoo isä. Ehkä hänen täytyy tulla. Se riippuu siitä, miten haavan käsivarressa käy. Isä tahtoo, että hän jättäisi armeijan ja asettuisi asumaan maatilalleen. Nick'illa on suuri maatila noin kahdentoista peninkulman päässä täältä, sen sai hän eräältä tädiltään. Isän mielestä pitäisi tilanomistajan asua tilallaan, jos hänellä suinkin on siihen varaa. Ja Nick voisi päästä parlamenttiin, jos vaan tahtoisi, sillä hän on lahjakas ja rikas. Mutta siitä ei kannata puhua, sillä siihen hänellä ei kuitenkaan ole halua."

Olga kietoi kätensä Murielin vyötäisille ja sanoi hyväilevällä äänellä:

"Olen niin iloinen, että sinäkin pidät Nick'ista. En tiedä ketään, josta minä enemmän pitäisin. Hän kirjottaa hirveän pitkiä kirjeitä minulle, mutta niitä en koskaan näytä kenellekään, eikä hänkään näytä minun kirjeitäni. Kunhan olemme juoneet teetä, haen tuon valokuvan."