NAISEN TILA JA ASEMA.

Johdonmukaisena seurauksena niistä kristillisistä aatteista, jotka inhimillisen oikeuden ja vapauden oppia levittivät, tapasi Fredrika Bremer naisen tilan ja aseman Amerikassa osaksi jo paljon parannettuna ja kaikkialla parannuksen esineenä. Sillä kuta enemmän todellisesti kristilliset aatteet voimaan pääsevät, sitä enemmän ihmisen siveellinen arvo astuu määrääjäksi ja sitä mukaa naisen asemakin koroittuu; silloin kun ruumiillinen väkevyys lakkaa valtikkaa kantamasta, on nainen miehen vertaisena, kuuluu Fredrika Bremerin ennustukset. Paljon siitä vielä puuttuu Amerikassakin, mutta suunta sekä valtiollisella että yhteiskunnallisella alalla on siellä selvä. Fredrika Bremer, joka oli nähnyt kuinka vaikeata tytön oli saada oppia, kuinka vaikeata hänen oli maallisen elämän polulla eteenpäin päästä, kuinka paljon nöyryytystä maailmassa, kuinka paljon esteitä kaikkialla, kodissa ja kylässä, hänen eteensä oli pantu, näki Amerikassa naisen jo nauttivan vapauden lakia.

Tilaisuus korkeampaan kehitykseen oli hänelle suotu. Naisella pitää siellä oleman sama oikeus hengenlahjain viljelykseen ja edistykseen kuin miehelläkin. Sama tie on oleva auki hänellä kuin miehelläkin vapauden ja onnellisuuden saavuttamiseen. Tämän periaatteen huomasi Fredrika vaikuttavana voimana naisen kasvatuksessa, hänen asemassaan kodissa ja perheessä niinkuin sen ulkopuolellakin. Koulut olivat hänelle avoinna, hän sai tehdä opintoja korkeampia työ- ja tiedealoja varten; Fredrika tapasi hänen lääkärinä, opettajana, esitelmänpitäjänä, johtajana sairashuoneissa, orpohuoneissa, koululaitoksissa ja osanottajana useammissa yhteiskunnan onnea ja menestystä koskevissa toimissa. Nainen ei ollut Amerikassa niinkuin Europassa syrjälle sysätty kaikesta, häntä ei siellä niinkuin täällä kotona voitu pihdissä puristaa, ei perheessä eikä ulko-elämässä. Uuden mantereen perheet ovat kerrassaan julistaneet naisen haltijaksensa ja lainsäätäjäksensä; hän tietää sen ja sen vuoksi hän myöskin koettaa asemaansa ja arvoansa niin hoitaa, että siitä koko hänen kansansa kasvaisi ja lujaksi tulisi. Edesvastauksen tunne velvoittaa amerikalaista naista suurempaan itsenäisyyteen, hänen täytyy muodostaa itselleen ajatus ja mielipide kaikissa ihmiselämää koskevissa kysymyksissä; hän tietää että kansan kehityksen juuret kasvavat ensimäistä alkuansa siitä kodista, jonka keskus ja haltija hän on. Aviovaimosta lelukaluna taikka palvelijana ei tietänyt uuden mantereen asukas, senvuoksi miehen ja vaimon välillä suurempi vuorovaikutus työssä, vertaisuus elämän taakkain ja velvollisuuksien kantamisessa. "Ja avioliitto näkyy olevan amerikalaisen korkein onnellisuuden ihanne", sanoo kirjailija, "avioliitto ja koti ensimäisenä ja vaikutus kansalaisena toinen. Oma puoliso, oma koti kaunistettavana, oma maantilkku viljeltävänä ja sen lisäksi jotain toimittaa kunnan ja kaupungin hyväksi, siinä useampien miesten elämäntarkoitus. Siihen tulee joskus vielä toivottuna tapauksena matka Europaan katselemaan valmiita kaupunkeja ja raunioita."

Tiedämme kuinka korkealle juuri Fredrika Bremer asetti kodin arvon ja vaikutuksen ihmiskunnan kehityksessä; kotielämän jalostuttaminen, ylentäminen ja siihen tarkoitukseen naisen sivistyksen koroittaminen. Siinä se läpikäyvä aate hänen teoksissaan, jonka hän kotomaassaan oli eloon kutsunut ja jota hän nyt merten toisella puolella etsi. Fredrika oli ennen lähtöänsä lukenut kertomuksia Amerikasta ja sen kansasta ja maahan tullessaan tuonut muassaan valmiin aatekuvan uuden maailman naisesta. Löysikö hän todellisuudessa tämän kuvan vastineen? Oliko uuden maailman nainen itse sitä, mitä kirjailija oli ajatellut ja toivonut? Ei täysin, mutta saattoi siksi tulla, nyt oli hän niinkuin kesken kasvantoa. Hän omisti paljon koulusivistystä, mutta ei riittävästi aina sitä sivistystä, jota kanssakäyminen jokapäiväisessä elämässä ihmiseltä kysyy. Hänen näköalansa ei ollut ennättänyt täälläkään kyllin vielä laajentua. Hän tunsi sen merkityksen, joka on kodin muodostumiselle annettava koko kansan kehitysjuoksussa, mutta hänen tietonsa kodin suhteesta yhteiskunnalliseen elämään ja valtiollisiin kysymyksiin oli puuttuvainen. Hän ei ollut vielä saavuttanut kykyä, "millä voisi kasvattaa kelpo kansalaista, millä voisi lapsen sydämessä sytyttää pyhän isänmaanrakkauden ja innon sen oikeaan palvelukseen, miten voisi valaista hänen sydäntänsä niin, että se yhteiskunnallisissa oloissa ja vakiokysymyksissä käsittäisi omantunnon puhtauden ja totuuden pyhyyden yhtä välttämättömäksi kuin kodinkin piirissä." Täydellisyyttä ei Fredrika siis löytänyt tässäkään, mutta pyrkimyksen sitä saavuttamaan näki hän kaikissa kansanluokissa.