AMERIKASSA. USKONNOLLISET OLOT.
Reading edition
Fredrika Bremer ei tavannut Yhdysvalloissa mitään erityistä valtakirkkoa, kiinnitettynä valtioon ja sen erityiseen suojelukseen, vaan suuren luvun eri kirkkoja ja tunnustuksia, jotka olivat tottuneet kärsimään toinen toistansa ja vaikuttamaan kukin omalla sisällisellä voimallansa ilman valtiollisia etuoikeuksia. Jokainen seurakunta on itse saanut järjestää ja ylläpitää jumalanpalveluksensa ja huolta pitää uskonsa levittämisestä; jokaisen jäsenen on niinmuodoin täytynyt osaa ottaa seurakuntansa voimassa oloon ja sen kartuttamiseen. Ja kun hän siinä on saanut itse vapaasti vaikuttaa, on hänen puolestaan myöskin ollut pakko kunnioittaa ja vapaata vaikutusta myöntää muiden oikeuksille. Tästä on kasvanut toiselta puolen suuri hartaus, toiselta puolen suvaitsevaisuus eri uskontunnustuksien ja lahkojen kesken. Missä eri uskonmuodot käsitetään seurauksina erillaisesta henkisestä lahjoituksesta, siellä paremmin taidetaan yhdistyä työntekoon kaikkien kanssa, jotka kristityn nimeä kantavat. Vaikuttavaa henkeä on siellä enemmän kuin dogmeja.
Fredrika Bremeriä, joka itse ei suorastaan ollut sitoutunut rajoitettuun tunnustukseen, tämmöinen uskonelämän kehitys varsin tyydytti. Hän luuli näkevänsä täällä rakennettavan sitä näkymätöntä templiä, ylitse kivestä ja puusta tehtyjen, jossa kaikki ihmiset, joilla hyvä tahto on, yhtyvät työhön Kristuksen nimessä. Tämänkaltainen yhteisvaikutus on tuottanut yhteyttä kaikilla aloilla: lähetystoimessa, köyhäinhoidossa, rikoslain parantamisessa, raittiuden ja siveellisyyden edistämisessä ja ehkä eniten kaikista koululaitoksessa. Kaikkialla tapaa Fredrika Bremer vaikutuksen, jonka päämaalina on niin paljon kuin suinkin torjua köyhyyttä ja puutetta ja, missä se on päässyt alkuun, estää sen levenemistä. Siellä jokaisen yksityisen uskonnollinen tunnustus ja tietoisuus vapaudesta velvoittaa häntä enemmän ja asettaa hänen suurempaan edesvastaukseen, senvuoksi kristillisen yhteiskunnan ja valtion likisimmät johtajat tahtovat kaikkialla niin paljon kuin mahdollista tukea, vahvistaa ja kehittää yksityistä ihmistä. Siinä mielessä kansan rikkaimmat ja lahjakkaimmat henkilöt yhtyvät enentämään kouluja ja levittämään sivistystä laajalta yhteisen kansan riveihin, jotta kaikki kansanluokat pääsisivät kohoamaan siihen yhdenvertaisuuteen, johon kasvatus yksin johdattaa. "Tasoitusta yläältä" olivat suuret opettajat, semmoiset kuin Horace Mann, Barnard, Channing, Everett vaatineet ja se on ollut kaikkien niiden pyrintönä, jotka ovat käsittäneet, että vapaassa maassa on uskonnolla ja valtiolla yhteinen asia saavutettavana, yhteinen tarkoitus voitettavana: yksityisen tilan parannus.
Että maassa missä yksityisen kunnioitus ja sen yhdistyksessä vapaus on koko kansan tunnussanana, saapi esteettä syntyä ja voimassa olla semmoiset ihmisten kesken muodostuneet liittokunnat kuin kvääkarien, mormonein, Uuden Libanonin shäkers'it y.m., ei voinut Fredrika Bremeriä ihmetyttää. Hän näki näissä yhdistyksissä vapauden toteutettuna ja käsitti ettei valtion tarvinnut niitä peljätä, sillä niin rajattomalla alueella kuin Yhdysvaltain ei moinen seurakuntalaisina ja yhteisomaisuuden-liitot voineet muuta kuin poikkeuksina pysyä. Kirjailija saattaa lukijan New Libanonin shäkersläisten ja erääsen toiseen liki Bostonia asuvaan yhteiskuntaan, johon joukko kansalaisia, protestanttista uskoa, on liittynyt elämään yhdessä, suostuttuin sääntöjen mukaan. Avioliitto on heillä kielletty, he tahtovat elää henkisessä liitossa, ahkeralla kättensä työllä. Moni elämän kovuutta kokenut sydän ja maailman myrskyissä murtunut mieli on semmoisessa liittokunnassa löytänyt rauhan sijan ja ystäviä, joiden parissa tulevaisen elämän toivo on tuonut hänelle lohdutusta. Toisessa paikassa, New Jersey'ssä, viettää Fredrika monta päivää seurakunnassa, joka on syntynyt siten että miehiä ja naisia on yhtynyt, kukin on pannut osan omaisuudestaan yhteiseksi toimeentuloksi, ja kukin panee myös työnsä siihen. He elävät ja toimivat valtakunnassaan veljellisessä rakkaudessa ja sovussa, elävät elämätä, "joka ei suinkaan maailmanparannusta toimeen saa", sanoo Fredrika, mutta joka ei myöskään ketään pahenna. Yhteiskunnan asukkaat ottavat suurimmalla ystävyydellä vieraansa vastaan, ja nuori kansa tanssii iloiten ja riemuten heidän seurahuoneessaan, jossa Fredrika Bremer seurakunnan pianolla soittaa heille ruotsalaista polskaa. Tämmöinen elämä saattaa ihmiselle tuntua suloiselta, mutta syvempää tarkoitusta ei siinä löydy, sillä ei voi olla pysyväisyyttä. Että ihminen uhraa vapautensa aineellisten etujen voittamiseksi, ei voi missään aatteena kestää, mutta se kadottaa kaiken käytännöllisen merkityksensäkin sellaisessa maassa kuin Yhdysvalloissa, jossa vapaus ehdottomasti tuottaa menestystä ja jossa on tilaa kylläksi auringon paisteessa jokaiselle. Semmoiset ovat mietteet, joihin näiden liittokuntain olo ja elämä matkustajamme saattaa.