ITÄMAINEN MATKA. PALESTINASSA.
Reading edition
"En aio sanoa sinulle, lukijani, mitä oikeastaan lähden Egyptissä ja Palestinassa katsoakseni, taikka mikä minua oikeastaan houkuttelee koettelemaan niin suuria vaikeuksia ja vaaroja, joita minun kaltaiseni yksinäisen matkustajan eteen täytyy tulla seuduilla, joilla en tunne tapoja enkä kieltä; en voi sitä sanoa, sillä en sitä itsekään tarkoin tiedä; sen vaan tiedän — että sinne minun täytyy. — — Meri kuohuu ja syöksee peloittavana, mutta minä lähden. Jumalanpelvolla ja tyhmänrohkeudella tässä maailmassa kuitenkin pääsee eteenpäin. Tottahan Pyramidien ja Palestinan tähden pitää uskaltaa kamppailus uskottomain kanssa!"
Matka kävikin hyvin, mutta Aleksandrian satamaan tullessa tapahtui kuitenkin jotain, joka ei täysin vastannut kirjailijan viimeistä vakuutusta. Ilmoitettiin näet laivalle että polttorutto kävi kaupungissa, jonka vuoksi päällikkyyden, sääntöjä noudattaen, täytyi kieltää maalle astuminen ja matkustaa eteenpäin. Koko päivän viettää Fredrika laivan yläkannella, katsellen, kartta kädessä, Egyptin muistorikkaita rannikoita Välimeren siintävän taivaan alla, pahoilla mielin ettei saanut maalle astua.
Vaan kuta likemmäksi he ehtivät Palestinan rantoja, sitä enemmän nuo pettyneet toiveet poistuvat uusien, vielä voimakkaimpien tieltä. Laiva laskee Jaffa'n -satamaan, jossa matkustajat nousevat maalle, ja erään venäläisen ruhtinattaren ja hänen seurueensa sekä muuan tiedemiehen parissa matkustaa kirjailija ratsastaen Jerusalemiin, ensin Saron'in tasangon yli ja sitten ylämaata nousten palmupuistoihin kätkettyjen pienten kyläin läpi, kunnes pysähtyvät pyhään kaupunkiin, 3000 jalkaa ylempänä meren pintaa. Lukijalle annetaan nyt kuvaus ei ainoastaan nykyisen kaupungin rakennuksista, sen pimeistä, kapeista ja epätasaisista kaduista, joilla kirjava ihmisjoukko kömpelöine kameleinensa ja laiskoine aaseinensa hitaasti liikkuu, vaan myöskin itämaalaisten kodeista ja perhe-elämästä. Europalaisten lähettiläiden toimesta tulee kirjailija näet esitellyksi useille eteville suuren profetan uskolaisille ja joutuu sen kautta kanssakäyntiin heidän taloissaan. Hän kutsutaan pitoihin heidän haremiin, joissa hän istuu korkeain rouvain parissa tuttavallisesti puhellen ja nauttien heidän lihaherkkujaan, joita naiset sormillaan, irroittivat paistista ja samalla välikappaleella kantavat hänen eteensä.
Kaikki pyhät paikat Jerusalemissa katsotaan: Zion'in vuorelta, jossa on matkustajille rakennettu asunnoita ja ravintoloita, Morian kummulle, muinoin Salomonin temppelin, mutta nykyaikana turkkilaisten moskéan sijalle, Kedron'in kuivaneen puron poikki Gethsemane'hen ja ylös Öljymäelle, josta katsojan silmälle aukeaa Kedron'in, Gehennan ja Jehosaphat'in laaksot, kauniita olivipuistoja, ja etelässä Judean erämaa etäälle Kuollut mereen saakka, jonka pinta kaukaa siintää. — Käynti Jordanilla ja Kuollut meren rannoilla muutamien europalaisten seurassa antaa kirjailijalle mitä rikkaimpia kertoma-aiheita. Katsastaen vireällä arabialaisella juoksijalla alimaiden, vuoririnteiden, notkojen ja salojen kapeita polkuja, väliin palmujen viileässä varjossa, väliin kukkaisilla ruohopenkerillä, ihantelee matkustaja luonnon rikkautta, muistellen kaikkia niitä ihmeellisiä tapauksia, joita muinaisuuden historia näille tienoille sijoittelee. Pyhiinvaeltajia menee ja tulee, eikä paljon puutu, ettei Fredrikakin heidän kanssansa anna itseänsä kastaa pyhään virtaan. Mutta sen sijaan noukkii hän sen rannoilta maan omituisia kukkasia talteen pantaviksi ja maistelee Kuollutmeren katkeraa, pahanmakuista vettä.
Kesäkuussa palaa hän takaisin Jaffaan, mutta tekee sieltä vaarallisen matkan Nazaret iin, Tiberiaan ja muihin pyhiin paikkoihin Genezaret'in ympärillä. Vasten niiden varoituksia ja neuvoja, jotka tunsivat seudun luotettamattomuuden ja beduinijoukkojen rosvoukset, ratsasti Fredrika päiväkausia asumattomien tienoitten läpi ainoastaan yhden kuljettajan seurassa. Hän sai kyllä kärsiä vilua ja kuumuutta vuorottain, sadetta, myrskyjä ja ukkosenilmoja; maata siistittömissä huoneissa, jotka vilisivät kaikenmoisia itikoita, ja tyytyä sopimattomaan ruokaan, mutta ei se häntä lannistanut. Hän tahtoi nähdä ne seudut ja paikat, joissa Jesus oli asunut ja opettanut, ja hän näki ne.