AMERIKASSA. HYLJÄTTY AIKOMUS.
Reading edition
Monasti oli Fredrika Bremerissä herännyt halu kirjoittaa erityinen kirja Amerikasta, ja kuta edemmäksi aika kului, sitä enemmän tämä aikomus suuntautui orjalaitokseen ja neekeriorjain vapauttamiseen. Etenkin olisi häntä viehättänyt kertomus jonkun neekeriperheen vapautuksesta, ja hän oli jo aiheessa koota aineksia semmoiseksi teokseksi. Mutta riittämättömät paikalliset tiedot ja puuttuvat tiedot niistä omituisista oloista, joiden vaikutuksen alaisina etelävaltiot olivat, synnytti hänessä epäilyksen yrityksensä menestyksestä; epäilys jota sopiikin hyvin uskoa kirjailijasta, joka niinkuin Fredrika Bremer aina asetti tositeollisen pohjan kertojan ensimäiseksi ehdoksi. Kuitenkaan ei tämä aikomus täydelleen hellittänyt,ennenkuin sen jälkeen kuin Beecher Stowen mainio ja yli sivistyneen maailman tunnettu "Setä Tuomaan tupa" ilmestyi ja tuli Fredrikan käsiin. Luettuansa tämän kertomuksen, joka kirjailijaa tyydytti enemmän kuin ehkä mikään toinen, heitti hän ijäksi aikomuksensa, jolla hänen mielestään nyt enään ei ollut mitään merkitystä, kun ne aineet joita hän oli aikonut esitellä olivat jo löytäneet niin mainion tulkitsijan.
Mietteensä orjalaitoksesta lopettaa Fredrika seuraavilla sanoilla:
" Mutta kun vaadimme ja puolustamme orjuuden lakkaamista Amerikassa, niin älkäämme unhottako miten asian kanta vielä on Europassa ja omassa isänmaassamme, etenkin alemman työkansan suhteen. Eikö heidän työelämänsä useasti ole orjuuden kaltaista? Etenkin vaimojen? Onhan vaimojen työpalkat meillä maalla niin surkuteltavan pienet, että vaikka tekevät työtä joka päivä vuoden umpeen, voivat töintuskin pitää itsensä hengissä yhden tai kahden lapsen kanssa. Jos sitten kolmas lapsi tulee, niin tuopi se hädän muassaan. Onhan tavallista kuulla muonavaimojemme haikiasti valittavan kuin Jumalan rangaistusta, jos lapsiparka on tulossa heille ja kiittävän Herran armoa, kun joku heiltä kuolee. Totta tosin että työväki meillä voipi elpyä henkisesti ja aineellisesti, että kukin meillä voipi itse onnensa luoda. Ja onhan se etu. Mutta usein ovat asian haarat senkaltaiset, että tämä vapaus ei paljon paranna. — Jätän Virginian kiitollisena siitä mitä se on minulle antanut luonnon kauniissa moninaisuudessa, mitä se on minulle antanut rakastettavien ja uskollisten ystävien kautta; kiitollisena siitä ylevästä muistosta, jonka lahjoitti minulle tuo — miten tahdon uskoa suurempaa nuorukaisjoukkoa edustava — puhdasmielinen nuorukainen (Charlottewille'n yliopistossa), sillä hänen sielustaan näyttäytyy minulle uusi toivo Amerikan tulevaisuudesta?