ITÄMAINEN MATKA. CAVOUR'EN LUONA.
Reading edition
Fredrika kävi myöskin Piemont'in valtioministerin, kreivi Cavour'in luona, jonka ystävällinen ja tasainen olento voitti kirjailijan mieltymyksen yhtä suuressa määrässä kuin sitä ennen hänen nerokas, ponteva valtiohoitonsa oli tehnyt. Ennenkuin Fredrika erosi hänestä, kehoitti hän häntä toimittamaan valtakunnan perintölakiin muutoksen, joka naiselle sallisi saman perintöoikeuden kuin miehelle, johon Cavour lie vastannut, että mainittu muutos olikin oikeuden vaatimus. Neljä vuotta myöhemmin, kun Fredrika Bremer palasi takaisin Palestinasta ja Kreikasta, oli tämä etevä valtiomies päivää ennen kuollut, kansansa kaipaamana.
Genuasta meni Fredrika Pisa'han, jonka kaltevaa tornia hän vertaa kadulla kompastuneesen ihmiseen, joka paraikaa nousee ylös, ja jossa hän jonkun aikaa seurustelee erään naiskirjailijan kanssa, tunnettu isänmaallisesta mielestään ja kansanvapautta harrastavista kirjoituksistaan. Oleskeltuaan vielä Florenz'issa asettuu hän joulun aikaan Roomaan. Kirjailijan ikä ja tännekin levinnyt maine avasi hänelle täälläkin ovet kaikkiin paikkoihin, kaikkiin tilaisuuksiin, tiedemiesten, runolijain ja valtiomiesten luoksi.
Valtavan vaikutuksen häneen näkyy tehneen Rooman katakombit ja vieläkin enemmän tuo katholisen kirkon rohkea ja kaikkiin oloihin sekä yksityisten ihmisten koko maailmankatsantoon ulottuva valta ja voima. Minne hän menee, missä liikkuu: kadulla, perheissä, huveissa, kansanjuhlissa, kokouksissa, niin joka taholta tulee hänelle vastaan katholisuutta. Ja katholinen uskontunnustus ei Fredrika Bremeriä miellytä, etenkään ei sen välitys-aatteet ja niistä seuraavat erehdykset ja paheet.
Mutta katholisen kirkon isännät, paavista alkaen, tekevät ahkeraa työtä saadakseen häntä kääntymään. Fredrika kyllä antautuukin pitkiin väitteihin heidän kanssaan, mutta ilman tyydyttäviä seurauksia paavilaisuudelle. Hän saapi luvan käydä Pio Nono'nkin [Pius IX] puheilla, saapi kunnian ensin kolmasti niiata hänen edessään ja sitten suudella häntä kädelle, mutta ei sekään vaikuta. Laimiinlyömättä mitään tilaisuutta, missä kath. kirkon opinperusteet taitaisivat hänelle paremmin selvetä, menee hän kuuntelemaan, miten vastakääntyneitä otetaan sen yhteyteen ja kuinka nuoria naisia vihitään nunniksi ja kiinnitetään luostarielämän palvelukseen. Antaapa itsensä sulkea erääsen nunnaluostariin oikein opetettavaksi, jolloin kaikki hänen katholiset ystävänsä yhtyvät ennustamaan hänelle perinpohjaista kääntymystä, sillä "Sacré Coeur" -kunnan helmasta ei ole vielä kukaan protestanttina palannut. Aamusta iltaan häntä pidetäänkin tutkinnoissa ja saarnoissa, joille ei varmaankaan "tuli- eikä vedenkoetus voisi vetää vertoja, mutta", kirjoittaa Fredrika, "pahempana protestanttina sieltä tulin, kuin olin sinne mennessäni."
Toukokuussa v. 1858 jättää kirjailija Rooman ja tulee Neapeliin. Vesuviolla on silloin paraikaa mahtava purkaus, joka antaa kirjailijalle syytä synkkiin ajatuksiin ja kysymyksiin. Nähtyänsä Schweiz'issä Goldau-laakson hävityksen jäljet [jossa liki 5000 ihmistä oli menettänyt henkensä] oli hän kirjoittanut: "Laakso vuorilohkoineen ja maavanukkeineen on plastillinen saarna niille luonnonpalvelijoille, joille luonto on pelkkää sopusointua ja korkeimpana ilmauksena luojan hyvyydestä ja viisaudesta. — — Ja jollei tämän laakson toisella puolen olisi toista ihanampaa, niin ei meillä olisikaan hyvä luoja ja isällinen Jumala. Mutta mitä luonto meille ilmoittaa tuosta toisesta Goldausta?" Sokean luonnonvoiman näkee hän nyt jälleen sankarina ja ihmiset sivuseikkoina, kun hän katselee tuota hävittävää tulensyöksyä, joka niin monelta tuhannelta on hengen temmaissut.