ITÄMAINEN MATKA. WALD0LAISET. VAPAUTUSLIIKKEISTÄ.
Reading edition
Kunnioittaen kaikkia liikkeitä, jotka ovat johtuneet totisesta totuuden halusta, tahtoo Fredrika nyt päästä näkemään mimmoisiksi historiassa tunnettujen Waldolaisten uskonnolliset käsitykset ja elämä ovat muodostuneet, ja oleskelee senvuoksi isomman ajan heidän umpilaaksoissaan Poo-virran lähteillä ja sitten Piemont'in tasangoilla, tutustuen heidän tapoihinsa ja heidän etevimpien johtajainsa kanssa. Oma tietohalunsa käskee hänen herättämään samaa halua muissakin, ja sanoen lukijalle: "Siksi sinulle asiasta vähän kerron, että tahtoisit oppia siitä muualta enemmän", antaa hän taitavan kynänsä nytkin piirrellä kuvauksia Waldolaisten menneistä elämänvaiheista, heidän kovista kärsimyksistään pakolaisina, heidän urhoollisista vaikka usein onnistumattomista vapauden yrityksistään, heidän uskostaan, lujuudestaan, sitkeydestään ja vihdoin heidän vapautuksestaan. Yhtä suurella innolla tutkii hän taas, Turin'iin tultuansa, Italian vapautusliikettä vuosisadan alkupuolella. Mimmoisiksi hän käsittää näiden suurien liikkeiden syyt ja tarkoitukset, kirjoittaa hän eräässä muistiinpanossaan seuraavaa:
"Mitä on inhimillinen sivistys? Siinä kysymys. Korukasviko semmoinen, jommoiseksi monet Itämaiden valtioista, Kreikan ja myöhemmin Italian tasavallat ovat sen kasvattaneet? Jos niin on, ei ole meillä paljon toivottavaa tulevaisuudessa. Sillä loistavampia ilmiöitä, suurempia miehiä: sotilaita, valtiomiehiä, taideniekkoja, jalompia töissään ja mainiompia taidetuotteissaan kuin he, ei meistä synny. Ja kuitenkin ovat kaikki ne kansat ja valtiot, joiden povesta he nousivat, hajonneet pirstaleiksi tai vajonneet voimattomuuteen. Mitä olemme me? minnekkä pyrimme, mitä parempaa me etsimme? me, jotka ylistämme taideteoksia, joiden vertoja emme voi luoda: Pyramideja, Parthenon'ia, Odyssé'aa, Pantheon'ia, Divina Comedia'a sekä Rafael'in ja Michael-Angelon luomia. Mutta, sanokaamme se nöyrästi iloiten — sillä vaan osaksi on ansio meidän — meillä on ja me pyydämme jotain suurempaa, korkeampaa Mitä se on, saapi Piemont'in ja nuoren Italian henki vastata."
Ja kirjailija viittaa ensin Silvio Pellico'n "Prighione'een" ja Spielberg'in vankien sydäntä särkeviin kertomuksiin, "joita ei sävyisinkään sydän saata lukea vihaan syttymättä Itävaltaa vastaan", ja jatkaa: "Kun vankihuoneet vihdoin avattiin, osotti vankien tunnustukset sitä pyhää maansa vapauden ja itsenäisyyden tulta, joka poltti Italian nuorison povessa. — Ne osottivat että mitä nuoret isänmaanrakastajat tahtoivat, ei ollut ainoastaan Italian vapauttamista muukalaisten vallasta, vaan koko maan yhteyttä ja uutta, uusia ihanteita toteuttavaa elämää." Nämä ihanteet antoi maanpakolaisuudestaan Gioberti, joka opetti kansallensa että korkein inhimillinen siveys, kauneus ja järjestys piti oleman uuden valtion tuntomerkki, jonka mukaan sitten muutkin kansat voisivat valtionsa muodostaa. Tämmöisen hengen johdatuksella Italian miehet taistelivat itsenäisyyden ja vapauden puolesta, sanoo Fredrika, ja se osottaa hänelle että ihmiset todella ovat menneet eteenpäin.