KIRJALLINEN VAIKUTUS. "MORGONVÄKTER."

Eräässä kirjeessä vuodelta 1836 oli Fredrika kirjoittanut: "Voidaksensa mitään hyvää vaikuttaa, täytyy ihmisen jossakin määrätyssä suunnassa kartuttaa tietoansa ja kehittää taitoansa. Ja sitä varten tarvitsee hänen etupäässä tuntea luonnollisen lahjoituksensa. Luulen siinä nyt selvenneeni, ja arvelen sen vuoksi pitäväni kirjallisen työni supistaa ainoastaan perheen ja yksityisen ihmisen käsittelemiseen. Esitellä mikä perheensiteet tekee vahvoiksi ja miellyttäviksi, mikä kaikissa oloissa yksityisen ihmisen kasvattaa vakaaksi ja hyväksi, sekä omituisten luonteiden ja erityisten olosuhteiden piirtäminen lienee tehtäväni, jossa minun tulee taitoani täydentää." Tämän jälkeen olikin, niinkuin tiedämme, yhtä jatkoa ilmestynyt perhekuvaus toisensa perästä. Mutta aika näytti pian, että perhekuvausten tekijä oli ulotuttava harrastuksensa ja kykynsä muillekin aloille. Hänen luja vakuutuksensa Kristuksen opin onnellisuuttavasta ja vapauttavasta voimasta toiselta, ja hänen vastenmielisyytensä kaikkea umpioppisuutta ja dogmikuria kohtaan toiselta puolen kehoitti häntä julkaisemaan mielipiteensä toisessakin muodossa, kuin minkä romani hänelle tarjosi.

Isomman aikaa oli Fredrika Bremer jo miettinyt uskonnollisen kirjoituksen julkaisemista ja koonnut sitä varten aineksia. Hänen yksityiset kirjeensä näiltä vuosilta sisältävät paljon mietteitä ja ehdoituksia siihen suuntaan. "Uskonnolliset käsitteet", sanoo hän niissä, "ovat ihmiselle kaikista tärkeimmät, tiedollisesti taikka ei ohjaa ihminen elämäänsä ja siveyttänsä niiden mukaan". Mimmoiseksi ihminen arvaa Jumalan, hänen tahtonsa ja vaikutuksensa, hänen suhteensa ihmiskuntaan ja sen tarkoitukseen sekä tulevaan elämään, siitä etupäässä riippuu ihmisen onnellisuus ja hyvyys. Uuden testamentin opissa on kätkettynä korkeimmat totuudet, mutta nämä totuudet ovat suurimmalta osalta ihmisiä pimentäväin vaippain peitossa. Filosofia on koettanut näitä vaippoja nostella, mutta se taas muotonsa kautta sulkee enemmistöltä tien aarteihinsa. Mutta niin ei pitäisi oleman. — "Minua on filosofia johdattanut näkemään yhteyttä elämän valtakunnissa ja oivaltamaan, että yksi voima vaikuttaa kaikissa, jos kohta eri määrässä ja eri tavalla. Etenkin historian filosofiasta olen käsittänyt että tämä ääni: 'Katso minä ilmoitan teille salaisuuden', joka kuuluu kautta koko ihmiskunnan ja joka on kaikissa uskonnoissa ihmiselle puhunut korkeammasta olennosta, elämästä kuoleman jälkeen, rangaistuksista ja palkinnoista, kuitenkin on puhtaimmasti kuulunut Jesuksen huulilta. Kristinoppi on totuus kaikissa uskonnoissa: mitä Brahma, Buddha, Oden ynnä muut parhaimmissa oppilauseissansa ovat ainoastaan vaillinaisesti ja osalta esitelleet, se on kristinopissa ilmestynyt täydellisesti; ja tämän ilmestyksen, katseltuna yhteydessä muiden uskontojen kanssa ja suhteessansa ihmisluontoon, tahtoisin minä kansantajuisesti esitellä, niinkuin olen sen käsittänyt." — "Muista kuitenkin", lisää hän heti ystävällensä, "etten siinä suinkaan lausu kumoomattomia perusoppia (axiomeja) muiden omistettavaksi, vaan ainoastaan oman mielipiteeni".

Kuusi vuotta myöhemmin (1842) julkaisi hän väitöskirjan muodossa: "Morgonvakter" (Aamunkoitteita), likinnä siihen nyt kehoitettuna Straussin lausumista mietteistä "Das Leben Jesu'ssa", joka paraikaa kierteli Europassa. Tähän kirjaan pani Fredrika Bremer ensi kerran nimensä nimilehdelle. Sen alkulauseessa sanoo hän: "Oppineisuutta tavallisessa merkityksessä ei minulla ole, mutta olen kärsinyt — ja tuntenut paljon ja kokenut mitä syvimmällä elämässä liikkuu, ja paljon sitä miettinyt. Sillä valolla mikä minulle on suotu, astun julki, vaikka kohta vaan vastatulevan korkeamman ja täydellisemmän ennustajana. Aamukoiton kutsumus onkin päivän edelläkävijänä ja ennustajana olla ja luontoa sen vastaanottamiseen herätellä." Edelleen muistuttaa hän siinä kuinka jokaisen, jolla on oma vakaantunut mielipiteensä, täytyy saada ja on velvollinenkin se esiintuomaan, uskonnollisissakin kysymyksissä. Samaten kuin Raamatun lukeminen on oleva jokaisen oikeus, pitää myöskin jokaisen saada kysyä ja käyttää omaa järkeänsä ja omaatuntoansa tämän kirjan käsittämiseen. Orthodoksian opin ehdottomasta eli puustavillisesta inspirationista sekä sen väitteet, ettei inhimillinen järki kykenisi käsittämään uskonnollisia asioita, kirjailija hylkää, samaten kuin kaiken kirkollisen pakon. "Älköön mikään kirkko luulko voivansa määrätä ja säätää, mikä on ohjaava kaikkia kaikkina aikoina ", lausuu hän. Vastoin yleistä kirkko-oppia siis hyväksyen vapaan tutkimuksen ja julkisena keskustelun Raamatun käsityksestä, uskaltaa hänkin ilmoittaa ajatuksensa siitä.

Ne kohdat, joissa hän Strauss'ia vastustaa, koskevat etupäässä uskon ja tiedon yhteyttä, Jesuksen jumaluutta ja ihmeitä. Strauss oli sanonut että usko ja järkeen perustuva tieto ovat ihmisessä kokonaan toisistaan eroavia aloja: mikä on uskolla omistettava, siihen ei tieto saa koskea, älköönkä taas toiselta puolen usko saako häiritä tietoa ja mitä sen omaksi kuuluu. Kristillisen uskon ydin on kokonaan lukittu tieteelliseltä tutkimukselta. Niinpä voivat Kristuksen yliluonnollinen syntymä, hänen tekemänsä ihmeet, hänen ylösnousemisensa ja taivaasen astumisensa seisoa ijankaikkisina totuuksina, vaikka kuinkakin sopii niitä historiallisina tapahtumina epäillä. Mutta tällaiset väitteet eivät tyydytä Fredrika Bremeriä. Usko ja tieto eivät saata olla niin toisistansa eroitettavia. Järjetöntä uskoa ei Fredrika käsitä; usko ja tieto käsittävät tosin saman totuuden eri muodossa ja eri tavallaan, mutta perus, jolle kummankin käsitys nojautuu, ei voi olla muu kuin logillinen johtopäätös. Kun Kristus käskee uskomaan häneen, puhuu hän yhtäpaljon inhimilliselle järjelle kuin pelkälle tunteelle, vaatien, että hänen teoistansa muodostettaisiin johtopäätös hänen olennostansa ja personastansa. Määrätyistä hedelmistä täytyy johtua määrättyihin syihin ja perustuksiin, niin että siellä missä tavataan voimaa ja hengen korkeutta suuressa määrässä inhimillisen voiman ja korkeuden yli, siellä tulee otaksua jumalallista voimaa.

Strauss'in väitökseen Jesuksen jumaluutta vastaan sanotaan kirjasessa edelleen tämä, jossa vielä näemme jälkiä Fredrikan nuoruuden epäilyksistä: "Mutta jollei Jesus olisi ollut Jumala, kuinka sitten taidamme käsittää, että Jumala itse istuu taivaassansa tyynenä, sydän kylmänä katsellen ihmiskuntansa syntejä ja onnettomuutta ja antaen tuon yhden ihmisraukan täällä kärsiä sanomattomat tuskat ja viimein häpeällisen kuoleman, vapahtaaksensa syyllisiä? Tottahan Jesus sillä tavalla oli jotakin parempaa ja korkeampaa kuin Jumala — jollei hän ollut Jumala?"

Oli outoa ja katsottiinhan se sopimattomaksi rohkeudeksi, että henkilö, joka ei voinut näyttää tieteellistä oppitodistusta ja päällepäätteeksi oli nainen, julkaisi uskonnolliset mielipiteensä; mutta toiselta puolen tuollainen harvinainen tapaus, yhteydessä Fredrika Bremerin nimen kanssa, oli omiansa tuottamaan kirjaselle huomion, joka vuorostaan sai aikaan kiivaan keskustelun ja ankaran tarkastuksen. Siinä hyökättiin sekä sisältöön että muotoon ja tekijä sai ensi aluksi pitää hyvänään löylytyksiä oikealta ja vasemmalta. Sekä että hän oli kirjoittanut, ja mitä hän oli kirjoittanut, moitittiin kovasti. Ettei tämä tullut tekijälle odottamatta, näkyy hänen kirjeestään Franzén'ille, jossa hän m.m. sanoo: "Tiedän kyllä, etteivät monet ihmiset anna minulle anteeksi itsenäistä etsimistäni, mutta semmoiset ihmiset kuin sinä sen varmaan tekevät." Pitkä ja vilkas kirjeenvaihto seurasi nyt Franzén'in kanssa, jossa kumpikin kehittää ajatuksensa raamatunsanan ehdottomuudesta ojennusnuorana uskolliselle käsitykselle. Fredrikan kirjeistä selviää, että Franzén oli kehoittanut Fredrikaa vastaamaan tarkastajilleen, mutta hän vastaa: "En ole vielä milloinkaan vastannut tarkastajilleni, en sitä nytkään tee, ja tiedänpä hyvin, etten jäisi siinä pitämään viimeistä sanaa. " Myöskin Tegnér ottaa intoa kiistasta, suuttuu noihin hyökkääviin arvosteluihin ja kirjoittaa itse tarkastuksen, jossa hän astuu "Morgonväkter'in" puolelle. Kirjoituksensa julkaisemisen suhteen tahtoo hän kuitenkin ensin kuulustaa Fredrikan mieltä, ja tämä pyytää vastauksessaan Tegnériä jättämään julkaisu sillä kertaa sikseen, "koska", arvaa hän, "sen kautta vaan viimeiset puuskat yltyisivät pahemmiksi kuin ensimäiset". Niin jäikin kirjoitus painamatta.

Myöhemmissä arvosteluissa Fredrika Bremerin kirjallisesta vaikutuksesta mainitaan "Morgonväkter'istä", että kuinka vähäpätöinen kirjanen olikin tekijän muiden teoksien rinnalla, ilmituli siinä paljon oppia ja enemmän ajatuksen syvyyttä kuin Strauss'in väitelmissä, joita se vastusti. Göteborgin Tiede- ja Kirjallis-Yhdistyksen pitämässä surujuhlassa Fredrika Bremerin muistoksi v. 1866, vuotta jälkeen hänen kuolemansa, sanotaan juhlapuheessa "Morgonväkter'istä" m.m., että "mikä tohtorinhattu hyvään olisi syyllä voinut ylpeillä semmoisesta kirjoitelmasta".

Samaten kuin uskonnolliset kysymykset, olivat ne sisälliset valtiolliset liikkeet, jotka tällä ajalla elivät hänen isänmaassaan, omiansa herättämään Fredrika Bremerin valvosan hengen uutteraan osallistumiseen. Edustusmuodon muuttaminen säätyjärjestelmän kannalta heräävän tasa-arvo-aatteen luonnollisemmalle perustukselle oli se sydänkohta, johon ajan uudistusmiehet ponnistivat voimansa; ja vaikka Fredrika Bremer ei tosin voinut aina heidän käyttämiänsä välikappaleita ja joskus liian rajua menettelöänsä hyväksyä, omisti hän heidän päätarkoituksensa omakseen. Kukaan ei voinut hartaammasti kuin Fredrika Bremer toivoa muutosta, jonka kautta yhdenvertaisuuden aate saisi uuden voiton valtiollisessa elämässä.

Ja kun samaan aikaan Ranskan kaunokirjallisuudessa oli ruvettu puheeksi ottamaan yhteiskunnallisten ongelmani ratkaiseminen ja kehitys, ja sociali-romani 1840 luvulla tuotettiin sieltä Ruotsiin, pani se uutta virikettä kirjailijan kynäsuoniin, joissa, niinkuin olemme nähneet, oli jo ennenkin tavattu voittava taipumus vallitsevain olojen ja mielipiteiden tutkistukseen. Fredrika alkoi nyt kokoilla aineksia yhteiskunnalliselta alalta, matkusti 1846 Saksassa, silmäilläkseen elämätä ulompanakin kotomaastaan, ja kirjoitti vähän aikaa senjälkeen: "Syskonlif" (Sisaruselämää) sekä pienemmän matkamuistelman: "Ett par blad från "Rhenstranden" ja v. 1849 "Lif i Norden".