ITÄMAINEN MATKA. SCHWEIZ'ISSÄ.

Kesäkauden 1857 asuu kirjailija Genève'ssä ja tutustuu siellä historioitsijan Merle d'Aubigné'n kanssa, joka silloin paraikaa valmisteli Ranskan uskonpuhdistuksen-historiaa. Elävästi kuvailee Fredrika meille seudun suuremmeistä luontoa, kertoo Genève'n taskukellojen valmistuksesta, sen menneestä ja silloisesta henkisestä elämästä, etevistä miehistä ja naisista, jotka siellä ovat eläneet: Rousseau'sta, Pestalozzi'sta, rouva Staël'ista, Père Gérand'esta. Calvin'in teos: "Institution Chretienne", jonka kirjailija täällä lukee taikka niinkuin hän sanoo, paremmin "taistelee" läpi, antaa hänelle aihetta mietteihin, jotka osottavat, ettei suuren uskonpuhdistajan kova oppi ennakkomääräyksestä (prédestinationista) häntä ollenkaan tyydyttänyt. Hän kiittää tekijän pontevuutta ja terävää kirjoitustapaa vieraiden tunnustuksien kumoomisessa sekä oman oppinsa puolustuksessa, mutta surkuttelee että niin suuri henki kuin Calvin'in on saattanut makealla mielihyvällä kuvailla niiden sielujen ijankaikkista tuskaa, jotka ennakkomääräyksen mielivallasta ovat tuomitut kadotukseen. Semmoinen oppi oli Fredrika Bremerille inhoittava. "Syystä ja toisesta voin antaa anteeksi, jos joku määrätyssä aineessa pitää typeriä mielipiteitä, mutta kuka saattaa iloita semmoisesta opista, joka tekee Jumalan väärintekijäksi ja ihmiset hänen sokeiksi ja sydämettömiksi käskyläisikseen, hänelle en voi anteeksi antaa", kuuluu kirjailijan muistiinpanoissa.

Matkustettuansa Neuchatel-järven ympärillä, St. Pierre'n saarelle katsomaan Rousseau'n asuntoa, St. Bernhardille, Mont Blanc'in tienoille, ja palattuansa vielä Genève'hen sekä tehtyään lukijalle loppukuvauksen maasta, jossa hän nyt enemmän kuin vuoden oli elänyt, sanoo kirjailija Schweiz'ille kiitolliset hyvästit ja ohjaa matkansa Italiaan.