AMERIKASSA. KVÄÄKARIT.
Reading edition
Pennsylvaniassa oleskeli Fredrika Bremer paljon kvääkarien seurassa, hän tahtoi likeltä tutustua heidän maailmankatsantoonsa, luonteesen ja tapoihin; tämän uskokunnan historia oli häntä nuoruudesta saakka viehättänyt, nyt oli hänellä tilaisuus muodostaa itsellensä näkemään perustunut käsitys sen kehityksestä. Filadelfiassa asuessaan hän usein oli läsnä heidän kokouksissaan, kuuntelemassa heidän esitelmiään. Hän huomasi kvääkarien vaikutusta kaikkialla yhteiskunnassa, etenkin hyväntekeväisyyden alalla, nämä "sisällisen valkeuden" saarnaajat esiintyivät hänelle ahkeroina ja uskollisina inhimillisen edistyksen kannattajina. "Ruotsissa", kirjoittaa hän, "tunnemme kvääkarit ainoastaan omituisena uskonlahkona, jotka sinuttelevat kaikkia ihmisiä, käyttävät leveälaitaisia hattuja ja astuvat hattu päässä keisarienkin eteen, täällä olen oppinut tuntemaan heidän merkityksensä ihmiskunnassa". Senjälkeen kuvailee meille kirjailija George Fox'in ja William Penn'in vaikutusta ja työtä kvääkarikunnan perustuksessa, sen asettumista Delaware virran rannoille ja kuinka tämä uskonvainoa paennut joukko uudessa siirtomaassa kehittyy ja kasvaa vahvaksi seurakunnaksi, josta moni voipi paljon oppia.
Mikä taitaa enemmän innostuttaa, sanoo hän, kuin seurata tämmöistä jumalallisesti hurmaantunutta miestä todistavana totuuden puolesta ja nähdä, kuinka hän julman pitelemisen käsistä, vankeudesta, kuoleman vaarasta astuu taas yhtä lujana, yhtä vakaana esille; nähdä kuinka tunnustajien joukko kasvaa hänen ympärillään, kuinka hän hengen vastustamattomalla voimalla panee valtiokirkon kivimuurit horjumaan ja sen palvelijat hämmästymään? Mikä taitaa enemmän ihmetyttää kuin nähdä nämä sisällisen valkeuden oppimattomat tunnustajat esiintyvän sisimmän elämän ilmoittajina ja tulkitsijoina? Päivämiehet ja palvelustytöt tulevat saarnaajiksi, kutsuen paavit ja sulttanit, puritanit, neekerit ja hindulaiset kuuntelemaan totuuden sanaa sisällisen äänen tuomio-istuimen edessä.
Tuo sisällinen ääni, joka käski heitä asettamaan hengen raamattujen yli, joka käski heitä sinuttelemaan kaikkia ihmisiä ja kieli ketäkään kumartamasta, joka ei voinut hyväksyä valan tekoa eikä ulkonaista hallitusmuotoa, käski sitävastoin jokaista sulkemaan kaikki ihmiset veljesrakkauden syliin ja kohtelemaan eläimiäkin hellyydellä. Tullessaan uudelle mantereelle tämmöiset aatteet sydämessään, tervehtien indianeja veljen nimellä ja ystävän kohtelulla, ei ollut ihme, että he kaikkialla voittivat lukuisasti seuraajia. Eikä ollut ihme että seurakunta, joka jumalanpalveluksessaan katsoi niin vähän muotoa, joka elämässään noudatti niin uskollisesti vapauden ja tasa-arvon oppia, herätti totisen kunnioituksen henkilössä sellaisessa kuin Fredrika Bremer. Missä kaikki ovat oikeutettuina samoihin etuihin ja samaan asemaan, ilman sääty- tai sukupuolieroitusta, siellä täytyy löytyä paraimmat aineellisen ja henkisen onnen toiveet. "Ajatusvapauden oikeus, perustuva Jumalan ääneen ihmisen sydämessä, on sama oppi, jonka puolesta Sokrates kuoli ja Luther eli", päättää kirjailija mietteensä kvääkareista ja lisää, viitaten myös heidän heikkouksiinsa: "Totta on, että se pahan ota, joka jokaisen ihmisen sydämessä juuret löytää, kvääkarikunnassakin näytteleikse, vaikkei se nuoruudessaan sitä nähnyt eikä sitä ehkä ollut alussa. Sillä ihanan aatteen into saattaa muuttaa ihmissielun kevät-aamuksi, jonka ylitse selkeä taivas sinisenä siintää, ja jonka puhtaan ilman kukkasten tuoksu ja lintujen viserrys täyttää. Pilvet nousevat vasta myöhäisempään päivällä. Ensimäisessä aamuraittiudessaan oli kvääkarisuus niinkuin kirkas, puhtaista lähteistä juokseva virta, joka totuuden puhdistavalla vedellä uudestaan kastoi maailman uskomaan ja tunnustamaan totuuden ääntä ja valtaa. Tämä oli ja on vielä sen hyvä työ ihmiskunnassa, ja sen herätyssana on puhdistavalla voimalla tunkenut tuhansien ihmisten sydämiin."