KIRJALLINEN VAIKUTUS. "NINA"

Ainoastaan yhdestä Fredrika Bremerin teoksista on sanottu, ettei se tyydyttävästi vastaa sitä selvyyttä, sitä kirkasta puhtautta siveellisessä arvostelussa, mikä muuten on läpikäyvänä voimana hänen kirjallisessa vaikutuksessaan. Tämä kirja, ₙNina", tuli painosta 1835, vuotta jälkeen "Presidentens döttrar" ja jatkona siihen. Lukijakunta ihastui kertomuksen eri kohtiin, tuohon tunteenrikkauteen, joka siinä tulvana juoksi, mutta se moitti päähenkilöä, Ninaa, ja oli tyytymätön tekijän kantaan, jota ei se tässä saanut täysin selville. "Nina" oli presidentin nuorin tytär, ihastuttava, lemmellinen ja kaikkien mielikki. Ludvig kreivi — toinen Alarik — ilmoittihe muiden muassa kosijaksi, mutta Nina ei rakastanut häntä. Vaan sitten kun Don Juan tulee, syttyy neidossa rakkaus ilmituleen, ja ellei ulkonaisia pelasteita olisi varalla ollut, olisi tuo valtava tunteenhehku vietellyt hänet siveelliseen erehdykseen. Sydänaallot kuitenkin pian jälleen laskeutuvat, ja nyt saavat tytön omaiset hänen myöntymään jonkinmoisiin puolikihloihin Ludvigin kanssa. Mutta jonkun ajan kuluttua joutuu Nina oleskelemaan äitipuolensa kanssa toisessa paikkakunnassa, uusissa oloissa, joiden johtajana ja elähyttäjänä esitteleikse seurakunnan jaloinen pappi, Hervey, kaikkien suosikki. Hervey'ssä vasta tapaa nyt Nina oikean osansa, ja Hervey Ninassa samoin. Tämä vuorovaikutus muodostuu vakavaksi rakkaudeksi, jota ei kuitenkaan aviollinen yhdistys pääse vahvistamaan, sillä ilmi tulee, että Hervey kantaa väärää nimeä ja että hänen maineensa on tahrattu. Kuuluu näet että hän olisi vietellyt, poisvienyt ja viimein murhannut Ludvig kreivin sisaren, eikä ollut voinut viattomuuttaan todistaa. Ainoastaan Nina uskoo häntä, mutta nähdessään kuinka suurta surua hän saattaisi perheelleen, jos menisi Herveylle vaimoksi, luopuu hän hänestä ja ottaa Ludvig'in. Mutta rakkauttansa Herveyhin ei Nina voi sammuttaa, hän kuolee aikaiseen. Hänen rakastettunsa syyttömyys tulee viimein ilmi ja hän kohoaa korkeimman maineen kukkuloille, mutta rakastetullensa pysyy hän uskollisena loppuun asti.

Jos tekijä päähenkilönsä suhteen olisi joko astunut kokonaan puolueettomalle kannalle, pysyen vaan kuvaajana, taikka selvemmin esitellyt mielipiteensä, ei olisi yleinen arvostelu kirjasta päättynyt siihen tyytymättömyyteen, kuin nyt oli laita. Semmoisena kuin luonteenkehitys ja toiminnan juoksu nyt esiintyi, jäi se epäselväksi ja hämärti samassa lukijan omaa arvostusta. Yleisö oli kirjailijan edellisissä teoksissa tavannut uusia aatteita, jotka asettivat sen eteen tähän asti tuntemattomia kysymyksiä, mutta Ninassa tapahtui huomattava taka-askel vanhan vallattoman romantikin ja tunteen-elämän alalle takaisin. Ajan kaunokirjallisuudessa yleisesti Nina ei suinkaan mikään poikkeus ollut, mutta lukijakunta ja varsinkin se osa siitä, joka uusilla toiveilla oli "Kuvauksien" tekijässä luullut saavansa tervehtiä merkille pantavaa tienraivaajaa uusille aatteille, huomasi pettyneensä toiveissaan ja kävi alakuloiseksi. Etenkin ensimäinen tarkastus oli kiivaasti moittiva ja se koski tekijään sitäkin enemmän, koska hän itsekin oli tyytymätön työhönsä. Yksityisessä kirjeessä tältä ajalta sanoo hän siitä: "Ninassa on monta virhettä, ja paljon antaisin, jos voisin karsia niitä vähemmäksi. — — Ei kukaan taida olla tyytymättömämpi häneen kuin minä." Ankaruus jolla tarkastus alkoi, asettui kuitenkin pian osaksi ja kirja otettiin viimein armoihin, mutta muiden Fredrika Bremerin kirjateosten rinnalle ei se ole voinut täysin nousta.